Seurakunta ja sen elo

Mun oikea taival on luultavasti tän kaiken alamäen jälkeen aloittanu seurakunta, eikä mitenkään huonolla tavalla. Se on nostanut mut sellasesta itseinhosta aika nopeasti hyvälle tasolle.

1) Miten eksyin seurakuntaan?

Seurakuntaan eksyminen tapahtui luultavasti mun riparin jälkeen, kun ekaa kertaa sain sellasii tosi hyviä kavereita ja henkilöitä joiden kans pysty olee syvällisemmällä tasolla. Sit mä vaa eksyin sinne, ja aloinkin käymään säännöllisesti.

2) Miksi käyn seukalla?

Seukasta on muodostunut mun oman perheen viereen toinen koti, sellain missä saan olla oma itseni, sellain mis ollaan avarakatseisia, se ei jää suppean näkökulman taakse, se on paikka missä minua ymmärretään.

Nuortenleiri

Sekä se etten ennen ollut kosketuksissa Jumalaan, sillä se ei ollut keskeinen asia mun elämässä ja koko uskominen vaikutti vain huhulta korvan takana, siellä mä löysin uuden reitin takaisin uskon tielle.
Se on paikka joka kasvattaa.

3) Mikä tekee seurakunnasta niin tärkeän ja ainutlaatuisen?

Luultavasti se me-henki, sellainen yhtenäisyys ja kaikkia huomioon ottava yhteisö. Se ei jätä ketään kylmäksi ja se luo kaverisuhteita todella nopeasti, sekä sosiaalisesta verkostosta on aina hyötyä.
Se on myös yhteisö joka ei näytä stop-merkkiä vaan ottaa vastaan.
Se on paikka jossa pystyy avautumaan ja purkaa pahaa oloaan, aina on joku joka kuuntelee.
Seurakunta myös ottaa huomioon meidät nuoret, esimerkiksi leirein ja kaikin eri tempauksin. Kuten sissikeikka.



Tää on sellain paikka, mis voin olla ja hymyillä,
tää on se paikka missä mun on mukava olla.