En muistakkaan kuinka paljon odotin sinun tuloasi in da msn.
Muistan kuin kerroit huolistas, yritin jakaa ne sopiviin melankolioihin, ja kuinka koitin piristää sinua yöhön asti with textmessages.
Muistatko kun muistin sua, täytin viestit smiley
Nyt mun olo on ihan downdowndown, kun et enää ees huomaa mua.
Sanoin jo kerran sorry, ellen kahdesti.
Luulin et haluisit taas jutella, kehittää conversationia. Mut jos ei niin ei.
En mä tahdo jämähtää tähän,
en luovuta, vaan jatkan.
Sillä tiedätkö mitä,
en oo siltikää luovuttaja-ainesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti