Minä näen enemmän, mutta hän on edelleen tiellä.

Hän, joka on asettunut minun ja heidän väliin. (lue mm. aikaisempi blogitus)
Hän, jonka ilme on pysynyt tyynenä ja hänen kehonsa on ollut murtumaton, mutta täynnä haavoja.

Hän tietää samat asiat kuin minä, mutta hän on sulkenut osan identiteetistäni häkkiin ja hänen tuhannet kasvot pelottavat minut nurkkaan.
Hän näyttää edelleen minulle muistoja ja hetkiä, jonka takia minä ajattelen väärin.
Hän taannuttaa minut esioperationaaliselle tasolle, enkä erota todellisuutta ja fantasiaa toisistaan.
Minä näen itsenikin vääränä.

Peiliin on koskenut väärät ihmiset ja se on naarmutettu sanoin, sosiaalinen ympäristö on estänyt ja hidastanut identiteetin  rakentumista.

Peili on silti poistanut pienen osan itsestään joten minä olen päässyt katsomaan maailmaa ensikertaa pitkiin aikoihin. Ja tällä kertaa minuuskin näytti hieman paremmalta.