Voiko ihminen vaan kylmetä,sydämessään?
Tuntuu, että haukkaa liian suurta palaa,
kun ajattelee sanaa rakkaus.
Ja ekaksikin ilmoitan, että mua naurattaa. Mä palaan aina samaan sanaan.
Rakkaus, jonka olen sulkenut ehkäpä 15263264236 kertaa pois mielestäni.
Ja se vaan kierii mieleen.
Olen miettinyt, että voiko olla totta ettei ihminen rakastu aina. Ettei ihminen löydä sitä Oikeaa. Voiko ihminen sydämessään jäähtyä niin paljon, ettei pysty herättämään sitä hullaantuneisuuttaan.Voiko ihminen olla niin frigidi. (= Seksuaalisesti kylmä nainen
On siis tosiaan väitetty, että jokaiselle on joku, mutta minusta tuo kuulostaa joltain sadulta; "sitten he elivät elämänsä onnellisina plaapplaa.." Rakkaus on täynnä ylä- ja alamäkiä, valhetta, petkutusta, vihaa, katkeruutta. Se kytkeytyy itsessään niin moneen pahaan asiaan. Onhan rakkaudessa paljon hyvääkin.
Miksi ihmiset sitten tekevät rakkaudesta niin vaikeaa, jos rakkaus on kerran ihanaa. Jos on joku, miksi ihmiset luopuvat siitä.
Ihmiset haluavat parempaa.
Jos minulta kysytään, tahtoisin rakastua.
Jos minulta kysytään, en kiellä rakkautta.
Rakkaus opettaa, kaikessa piikikkyydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti