Mutta isosuus ei lopu koskaan siihen todistukseen, sen jälkeen tulee riparit, sen jälkeen tulee seurakunta.
Isonen on roolimalli, kaavamaisesti ylöspäin katsottu persoona.
Vaikka ei vaikuta aina, että pikkuset olisivat täydellisiä niin he ovat ainutlaatuisia. Isonen ei tuomitse vaan rakastaa pieniä yhtä paljon kuin Jumala.
Mä tahdon et jokainen joka lukee tätä, joka menee riparille, isosena tai leiriläisenä.
Menisi sinne avoimin mielin, ottaisi uskonelämän todellakin ajatukseksi, pohtisi itseään.
Sekä antaisi uskolle tilaisuuden.
Ei ole häpeä uskoa.
Ei ole häpeä olla välillä heikko,
sillä on aina johon tukeutua.
Everyone believes in something
äää ihana postaus ♥
VastaaPoistaKiitos paljon :)
PoistaItte en menny riparille sen takia ku mua kiusattiin siitä. Vähä väliä joku idiootti keksi päähänsä, että mua pitäis vähän valasta siitä mitä siellä tulis mua kohtaan tapahtumaan.. Jätimpä sitte väliin ja muutamat siellä kuulemma itkivätkin ku ei mua kuulunu. Mua ei hävetä, päivastoi, en olis pystyny olemaan tuommosessa porukassa. Ehkä meen vielä joku päivä riparil, ei sitä koskaan tiedä
VastaaPoistaMä suosittelen, se on oikeesti paikka jossa oppii itsestään. :)
Poista