"Tärkeintä mulle on.."

Paljon asiaa, hiljaiseloa, sanottuja lauseita, kadotettuja katseita. 

Nyt otan muutamat ajatukset tähän käsiteltäväksi, tai pohdittavaksi. Itseksenihän tässä monologia käyn blogissa teille arvon ja rakkaat lukijat ja tsegeilijät.

Uusi aamu, raikas kevättuuli, aurinko. Uudet versot puskevat hitaasti puiden lomasta, maisema joka oli vielä muutama kuukausi takaperin karu, mustanpuhuva ja kuollut on taas eloisa. 

Kesä on aika johon tahdon unohtua.

Sido mut sun sydämeen laulaa Riku Torkkeli. Se saa mut taas ajattelemaan, ajattelemaan kuinka paljon rakkaus on tehnyt mulle hyvää. Oon oppinut itsestäni enemmän kuin pitkään aikaan. Kui paljon tahdon olla kiinni rakkauteen, ihmiseen josta se rakkaus syntyy.

Tuntuu kurjalta, kurjalta palata tyhjään asuntoon, kerätä yhdessä vietetyn ajan ruokatarvikkeet ympäri kämppää keittiöön. Viikata peittoja, joissa etäinen hajuveden tuoksu hiipuu. Lämmittää ruokaa itselleen, kun tietää ettei ole ketään muuta vierellä jolle sitä laittaa. Avata televisio ja katsella sitä tietäen, että ei pääse paijaamaan ja pitämään lähellä toista.

Se sai minut väkisinkin kyyneliin. Tein vielä erään ratkaisen virheliikkeen, laitoin musiikkia soimaan.

Hitaasti kelasin itseäni. Olen tajunnut välillä kuinka törkeä osaankaan olla. Ehkä pelko menetyksestä, yksinjäämisestä, se että tietää sydämen olevan jokaisessa hetkessä murskattavissa saa mut varovaiseksi. Törkeäksi, julmaksi. Haen lohdun toisen käsistä, katseesta, pusuista, osoituksesta että välittää. Haen varmuutta sitä kautta, todistetta siitä et rakkaus on oikeasti tosi kaunis asia.

Sä oot söpö kuin suklaa. Ei aina tunnu siltä, mutta samalla tuntuu maailman täydellisimmältä. On  mussa paljon asioita joissa mun täytyis petrata, koska mä en tahdo murtaa sydämiä. Mä tahdon tarjota onnellisuuden. Tahdon et ihmiset on onnellisia, tahdon et rakkaus sisältää onnea. En tahdo satuttaa, en koskaan tahdo.

Tahdon et hänkin on onnellinen, ettei häntä kaduta mihin hän on ryhtynyt. Koska oikeesti mä en oo se söpö kuin suklaa vaan hän. Koska hänen tulee olla onnellinen. Mä tahdon olla se syy minkä takia hän on onnellinen. Mä tahdon tarjota rakkauden. Mä tahdon tarjota turvapaikan, en taistelutannerta.

Mä tahdon olla sitä arkea, sitä elämää. Se käsi johon tarttua.

Ja hei, mä söin kerranki pitkään aikaan ravintolassa. Uusien ihmisten lähellä. Uusien kasvojen kanssa, seassa samalla jotain vanhaa. On ihanaa yrittää luoda uusia yhteyksiä ihmisiin. Koska oikeasti, ihminen tarvitsee ympärilleen lämpöä ja läheisyyttä.

Mä vähän ehkä itken välillä, koska nyt soi Olli Helenius - Eri suuntiin.

Ps. Must on tullu vähän herkkis, pitäsköhä alkaa petraa?

hoo.. Ehkä pitäisi nukkua koska aamulla aikaiseen menen töihin.