Siitä kun toinen lähtee taas pois ja sydämeen koskee. Tuntuu kuin palanen siitä kävelisi rappukäytävään taas pitkäksi aikaa ja sen paluuseen menee tovi.
Kun riitelee toisen kanssa, toivoen siltikään ettei kumpikaan anna periksi.
Oon myös huomannut et mitä kaikkea mä oon saanut elämääni, et kui hiton ylpeä mun pitäs olla siitä kui paljon oon saanut omalla työlläni aikaa.
Oon saanut itelleni luotua ystäväpiirejä - tärkeitä piirejä. Oon saanut lähelleni tärkeän ihmisen.
Oon saanut itsetuntoni todella paljon parempaan suuntaan kuin koskaan ennen.
Työt tuntuu paljon helpommilta kuin pitkään aikaa ja vihdoin myös työkavereiden kaa työskentely on hauskaa.
Suruina elämässä on ehkä asioiden muuttuminen, ystävät lähtee täältä läheltä kauas.
Mutta sehän ei estä meitä näkemästä.
Nyt voin sanoa,
mun elämä on loppujenlopuksi täydellinen ripauksella mutkia ja murheita.
 |
| hopshops lompakko taskussa ja Seine vierellä. Go with the flow! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti