Välillä tän asunnon seinät tuntuu kuin ne olis mun koti.
Toisena päivänä nää seinät tuntuu kuin olisin vieraan talossa kylässä.

Se saa ajattelemaan, että onko omat valinnat jo monesti elämässä vienyt toiselta sen kodin tunteen?
Pohtimaan, että ajatteleeko ihmiset musta nykyään vain et oot heidän unikaveri ja sen jälkeen unohtavat minut kuin yksinäisen lehden syysyöhön.

Välillä tekis mieli leikkii kotia, jossa vois huutaa "Honey, I'm home."