En ymmärrä, olen sosiaalinen, en arastele keskustella ihmisten kanssa.

En vain uskalla, en uskalla sanoa(edes todella tärkeästä) vakavasti kasvojen edessä,
mitä kaikkea hyvää ajattelen hänestä. Kaduttaa
Tahtoisin pystyä olemaan se joka ymmärtää, ja antaa näyttää muuallakin kuin viesteis, keskusteluis.. Et  oikeasti välitän. Mut en vaa pysty.

Anteeksi, te jotka luette. Tiedän että tiedätte, mutta tiedän itse kuinka kadun sitä sanomattomuutta.

Annan anteeksi itselleni, sitten kun avaan suuni kokonaan.