mutten kestää tuskaa joka sydämellä painaa.. Se ei mene pois.
Olen kestänyt yksin niin pitkään, miksi nyt yötkin tuntuvat taas pitkiltä..
Miten tapahtuu paha, joka puree minua ohimolta ja takaraivolta, miten kovaa sattuu rakkaus..
.. rakkaus jota ei ole.
Täydellisessä maailmassa ei tunneta sanaa tuskaa, nää virheet palaa iltahämärillä mun noidankehään. Mikään ei tuo sitä viatonta lapsuutta takaisin, ei sanat ei teot.. En edes oppisi kasvamaan tällä betonitiellä, jos en olisi kävellyt niistä piikkipensaista, niistä kivuliaimmista kyynelistä..
huudan huudan huudan, yksin huoneessani, huutoa, jota kukaan ei kuule..
Paskat minä rakkaudesta, rakkaus näytti minulle varjopuolensa..Tahdon olla täydellinen, laiha, komea.
Ehkä rakkaus huomaisi minutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti