Miksi ympärillä ihmiset jäävät, mutta katoavat henkisesti?Miksi mä pelkään, että palaan takavuosien painajaisiin.
Tiedän, että he ovat edelleen ympärilläni, mutta lopulta he puhuvat monesta muusta asiasta, eikä kukaan ole kysynyt enään minulta. Olen kuunnellut monet tarinat ihastuksista, neuvonut ja auttanut, vaikka en osaisi.
Silti askel askeleelta jään heidän jälkeen, sillä heillä on monesti tähdellisempää tekemistä.
Kiedon käteni itseni ympärilleni, sillä se on ainoa lohtu jonka saan,
en halua kuulostaa epätoivoiselta, enkä sitä lausetta painottaa.Mut nyt askel askeleelta, tuntuu etäisemmältä,
enkä löydä samoja sanoja
kuin ennen.
Nyt varon laukomasta vääriä kommentteja,
ja varaudun perumaan tapahtumia.
Nyt varaudun olemaan yksin,
niinkuin ennenvanhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti