Pelko on vain fiksuille

Miksi sanon pelon olevan vain fiksuille. Koska pelko on sekä varotoimenpide ja asia jolla ihminen tajuaa et missä mennään oman itsensä kanssa liian pitkälle. Enkä pysty purematta nielemään ajatusta, että joku ei pelkäisi mitään. Kaikki pelkäävät jotain, se voi olla jotain niin huomaamatonta että on helppo sanoa ettei pelkää mitään.

Mut koska bongasin M-I:n blogista tälläisen erikivahauskan ps.ps. täs linkki hänen blogiin: http://syvallaelamassa.blogspot.fi/ ni tälläsen pelkopostauksen.
Ni päätin sit ite kertoa mun peloista.

Mä pelkään niin montaa asiaa ettei täst postauksesta tule ehkä tän päivän puolel loppua, tai okei sanotaan et pelkään kaikenlaisia asioita.. Mutta monet niistä on selitettävissä olevia. Ja päätän täs nyt muutamia pelkojani kertoa, katotaa jatkanko joskus lisää!

Pelko yksi: Ahtaat paikat/suljetut paikat

Miksi laitoin nämä kuvat, koska jo pienenä oon kokenut traumatisoivan  hetken kun menin ala-asteella vessaan jonka lukko sitten jumiutui jotenkin eikä se auennut heti ilman opettajan apua ulkopuolelta.

Siitä asti mulla iskee täydellinen pakokauhu-ahdistus-päästä-pois-tilanne jos ovi ei aukea samalla sekunnilla.

Hissit ovat myös ahdistavia ja mua pelottaa et ne tipahtaa kesken kaiken ja oon siel kyydissä. Okei se on ok, eikä hisseis aina enää edes iske pakokauhua mut joskus iskee.

Myös mulla tulee ahdistus jos en pysty liikkuu vapaasti jossai tilas ja tiedostan etten pääse siit pois heti ku haluan(mm. nimimerkillä koulun bussireissuilla käytäväpaikalla istuva:D)




Pelko kaksi: Lasisillat ja semmoset

Mua pelottaa myös lasiset tollaset ylikulkusillat, kaikki lasilattiat ja semmoiset. Koska musta tuntuu että ne hajoaa hetkellä millä hyvänsä.

Olen ite just ton lasisen sillan joskus ylittänyt ja sanotaanko et se meni kaiteesta kiinni pitäen.





Pelko kolme: hämähäkit

Tää pelko on ollu jo iha pienestä asti. Mä en siis siedä, kestä hämähäkkejä. Meen iha panic at the discoon niiden kaa, mutta toisaalta nyt ku on täs vähän kasvanut ni oon päässy jotenkin siin pelossa parempaa suuntaa. Et ei mua enää ahista ja pelota niin paljon kuin ennen hämähäkkien kohtaaminen.

Ja tässä pelos on se hauska puoli et silti mä tykkään kattoa ihan älyttömästi kaikkia luontodokkareit mis on hämähäkkei mut sit luonnossa asia on täysin eri asia(ellei ne oo lasin takana millon ne on kans jees).

Paljastan joskus lisää näitä myös luultavasti, mutta nyt jatkan ton psykan fiilinkilukemista ja Kristiina Wheelerin kuuntelemista!