Tässä Kristiina Wheeleriä kuunnellessa olen pohtinut normeja, arvoja ja keskusteluja joita ihmiset käyvät toistensa kanssa päivittäin.
"Kiva kun voidaan asioista puhua, samalla kun säädät meidän kaiuttimia" Okei, loppuosa ei sopinut aasinsiltana mainostamaan hyvää artistia, mutta sen alkuosan voin sitten liittää sopivasti tähän blogitekstiin. Sillä avoimuus on päivän sana, sekä normien ja tabujen venyttäminen on ihanaa ja paljon positiivisempaa.
Ennenvanhaan rajautuneet keskustelut päiväkahviin ja kirjallisuuteen kuulostavat jokapäiväisenä keskusteluna hohhoijaa korvaani, mutta se kuinka seksuaalisuus, rakkaus, filosofisuus, elämään kohdistuvat kysymykset ovat nyt normien rajoissa päässeet sallittuihin keskustelualueisiin voin olla kuin halkeaisin ilosta. Koitappa hypätä vuosikymmen tai kaksi taaksepäin ja ottaa esille asia seksuaalisuudesta niin voit jo periaatteessa melkein laittaa pääsi pölkylle.
En tiedä miksi, mutta jotenkin se ettei siinä ole enää mitään hävettävää/outoa/epänormaalia et puhuu seksistä, puhuu seksuaalisuudesta, puhuu uskosta, puhuu kaikesta. Enää ei ole kuin ihmisen omassa päässä rajat, kuinka paljon paljastaa itsestään.
Ja vaikka yhteiskuntamme on tuomitseva edelleen, vaikka yhteiskuntamme kiusaa, siltikin.. Se on sallivampi. Se ei katso enää niin paljon kieroon ihmistä. Minusta on asioita, joissa olemme menneet vain parempaan suuntaan. Tämä on niin hyvä asia, koska asiat muuttuvat, yhteisö muuttuu ja tässä näemme kuinka sallivammaksi yhteisö muuttuu taas hetki hetkeltä, joka on minust positiivista.
Sori tästä päivän pohdinnasta, musta tää on vaa huippua!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti