Pidät minua typeryksenä, kenen keho on vain yksi salaamaton sana, yksi tyhjä lupaus.
Pystyt katsomaan lävitseni, vaikka itseni kovetan edessäsi.
Sä et tuu mun kuoren lävitseni. Mä lupaan olla vahva.
Oot varmasti onnellisempi, jos vaan antaisit mun hitaasti poistaa sut mun mielestäni.
Etkä palauttaisi minua kuin yhtä rikkaruohoa sun nurmikolle.
Koska mä tiedän, että mikään ei muutu. Ei nyt taaskaan.
Koska loppujen lopuksi, mä oon onnellinen.
Paljon onnellisempi. Jos mua et satuta.
Koska mulla on mun yksityisyyssuoja, jonka sä ylitit ja reilusti.
Ja oikeestaan niin on vaa hyvä.
Mä opin olemaan varautuneempi, varovaisempi.
Mä opin ettei rakkaus tuu vaan leikkimällä, se tulee aidosta ajatuksesta.
Joten oikeestaa. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti