Sun on muutettava itses ennen muita

Painoarvo paluuseen, ympyrä suljetaan.

Hetki johon palaan on todellisuus.

Se sattuu, tekee kipeää, mutta se on aitoa.

Itsensä kasaaminen lähtee juuri siitä, faktoista. Itselleen asettamien illuusioiden ja heijastuksien. 

Harhakuvien poistamisella. 

Tulee myöntää itselleen, ettei aika enää ole pysyvä, mikään ei palaa niinkuin se on ollut.

On aika jatkaa. On aika unohtaa ja mennä.

Tulee olla valmis kiskomaan tennarit ja lähteä uudelle retkelle, retkelle itseensä.

En puhu etteikö taivaltaminen itseen ole joskus ehkä maailman vaikein asia, ehkä maailman ankarin ja vaikein juttu se on välillä. Samalla se opettaa itsestään niin hitsin paljo. Siin tajuaa mitä oma elämä merkitsee itselleen. Tajuaa sen painoarvon niissä ketä siin on ja ketkä siitä ei oo lähtenyt.

Itseensä on kääriydytty niinkuin huivin suojiin,
elämään luodaan verho, kangas.

Joskus ihminen onnistuu jopa huijaamaan itseään siinä verhossa, sen nätissä kuviossa ja kankaan laadussa.
Verhoa on välillä vaikea siirtää todellisen ikkunan edestä, oman itsensä.

On vaikea käsittää kuinka paljon voi menettää muutamassa minuutissa elämässä,
voi olla vaikeaa käsittää kuinka paljon korjaamista sellaiset asiat vievät elämässä.

Kun saa itsensä vihdoin korjattua, on taas kasvanut enemmän.
Voi pikkuhiljaa kaivaa päänsä esiin siitä piilosta, mihin sen jo lapsuuden aikana päätti verhoilla.