Soita mulle joululauluja, kuiskaa mulle sanoja ilosta

Multa kysyttiin, että mitäkö mä tahtosin synttäri-/joululahjaksi...
Sanoisin tähän että siinä vaiheessa mieleni pysähtyi, en oikeasti enää tahtonut mitään. Ei ole ollut enää mitään merkitystä että huoneeseeni kasaantuu tavaraa, jonka tarkoituksen unohdan viikon päästä.

Absurdia ajattelua olisi, ettei siltikään tahtoisi mitään. Läppäri, ainoa mikä on tämän hetken kiireisin ja pitävin ja haluttavin toive. Koneeni vanha alkaa reistailemaan, hajoilemaan, hönkimään viimeisiään. Muuta en tarvisi... Tai no astioita, astiat on kivoja. Varsinkin Teema - astiastosta punaiset ja mustat <3

Kun katselen minun jouluani, se viestii töitätöitätöitä.. Kaikki pyhät töissä ennen virallista lomaani.
Joulu tulee olemaan kumminkin paikka paikoin edelleen varmasti yhtä rakas kuin ennenkin.

Henkäyksiä ilosta, läheisten kanssa olemisesta, ruualla itsensä ahtamisesta, muistojen kultaamisessa. Muistot, ne heräävät jotenkin jouluna aina eloon. Ehkä se on se läheisten kokontuminen, se rakkaus ihmisten välillä. Kynttilät haudoilla. Kaikki tämä viestii, että rakkaus elää edelleen.

__

Eilisestä yöstä vielä sen verran.

Katkeruus katkoo hiuksia, hiljaisuudessa sä oot mulle vain pieni viiva paperissa. Viiva, joka tulee pyyhkiytymään ajan kanssa. Älä mustaa totuutta, vaikka sen sä osaat. Harmi vain, että totuus löytyy myös minulta.