Kun oikeasti on yksin.
Kun oikeasti pelkää ja se sattuu.
Kun on niin hukassa ettei tiedä.
Tietää vain, ettö on vihdoin kohdattava kaikki. Kysyttävä.
Sydäntä raastaa tämä kaikki
Yksin. Se on sinetöity ja poltettu otsaani.
Tuntuu ettei oikeaa rakkautta oo.
Monet elävät ovat ja antavat paljon. Samalla he ottavat sydämeni, vievät siitä monen monta palaa. He ottavat mutta eivät anna samalla mitalla takaisin. Sydän pienenee pienen pieneksi.
Lopusta tulee tarkoin varjeltu, arvolasti. Sitä ei enää päästetä ulos kenenkään takia. Sitä ei näytetä. Se suljetaan teräspanssarin taakse. Pian taas sä tuut ja käväset kylässä, hymyilet ja oon sulaa vahaa sun edessä. Samalla mä oon alkanut oppia kuinka leikitään pelaajan peliä. Ei enää olla pelin pelinappula.
Oon kasvanut. Mä osaan erottaa rakkauden muista tunteista. Oon alkanu oppia varomaan sitä.
Oispa kiva olla taas varomaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti