kaikki tää muutos.
Tää työn vaihto, tää paikan vaihto. Tää kaikki.
Uudet ihmiset, uudet läheiset.
Mua pelottaa,
kun mulle o jo tapahtunu kaikkea, että jaksanko mä uskoa tunteiluun?
Et onko musta tarpeeksi tähän kaikkeen.
Hymyyn, välittämiseen, sydämellä elämiseen.
Hymyyn, välittämiseen, sydämellä elämiseen.
Oon pitkään ollut ihminen, jonka sydän ei elä yhtä täyteliäästi kuin järki.
Mä en enää oo oppinut erottaa tunteita toisistaa. Kaikki tuntuu aika tasapaksulta.
Mä tiedän asiat, jotka mua alkaa harmittamaan. Asiat, jotka mua hymyilyttää.
Mut en osaa erottaa niistä mitkä oikeasti on surua ja vihaa, mikä hauskaa ja oikeasti vaan ihanaa.
Ja se vastaanottaminen hyviin asioihin on mulla aika kylmää. Mä en osaa vaa reagoida niihin...
Samalla mua pelottaa et niitä käytetään vaa aseina mua vastaa.
Mua pelottaa tuntea. Pelottaa niin kauheasti.
I wanna be free
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti