Kuinka ikävöin kirjoittamista,
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.

Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.

Lomaa, hermolomaa, stressilomaa

Tahdon tapahtumia, janoan menoa

tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan

kuitenkaan sen haittaamatta.

Sitä odotan.

Ja sitä naurua.