On kulunut tasan kolme kuukautta siitä kun suljin blogini.
Silti eksyin useammin kuin kerran kuussa sivuilleni, luin niitä tekstejä ja koitin ymmärtää mitä tämä pätkä elämästäni on kertonut.
Samalla kun kirjoitan tätä tekstiä, soi taustalla kauneimpia rakkauslauluja, selailen vanhoja tekstejäni. Tekisi mieli itkeä, ihan vain hyvällä tavalla. Puhdistavasti.
Blogini käsittelee sitä ahdistusta, minkä mä koen kun oon yksin. Ahdistusta kun koen jonkun kanssa. Mä koitan välillä ymmärtää mistä se ahdistus koostuu.
Ahdistus, joka puristaa mun rintakehää. Se johtuu tilanhallinnasta. Tahdosta oppia sanomaan ei silloin kun toisen läheisyys on liikaa. Kun toisen läheisyys tuntuu tungettelevalta. Nyt olen ymmärtänyt sen. Aina ei ole pakko, eikä kukaan voi sulta sitä vaatia. Sun on oikeus ottaa oma happikupla ympärilles ja hengittää se puristava ahdistus ohi. Sillon on terveempi olo. On terveempi hengittää.
Blogini on käsitellyt rakkautta, sen silloista olemassaoloa, sen kaipuuta, sen menetystä. Kaikkea mitä ikinä sen tahdoinkin käsittelevän. Rakkaus, se on voimakas sana. Se kietoo oikeastaan koko blogini kasaan. Se antaa teksteilleni tunteet, se herättää sanani eloon.
Rakkaus on minusta hieno asia, sen takia et se osaa herättää ihmisessä niin paljon kaikkea. Se saa sattumaan henkisesti ja fyysisesti. Se tekee maailmasta kauniin paikan. Oon tässä pohtinut itsekin rakkautta, sitä on niin monenlaista ja monenmuotoista. En sitä vielä ymmärrä millaista rakkautta itselleni vaatisin, mitä hakisin.
Nyt minulle riittää vaan se kenen viereen käperryn talven pimeimmiksi ajoiksi.
Tahdon ajatella rakkautta kuitenkin voimavarana, mutta tahdon myös oppia löytämään rakkauden joka ei katso kadehtien. Joka hoivaa puolin ja toisin, joka oppii rakastamaan toista vioista huolimatta. Oppia ymmärtämään toinen yksilönä, ymmärtää käsite "me". Lisätä illan viimeisiin toisen kädet. Katsoa maailmaa aivan uusin silmälasein. Sellaista rakkautta, joka haastaa.
Ei minua ole blogiani tappamaan. Niin kauan kun maailmassa on rakkautta niin se tulee kirjoittaa esille.
Tuskin kukaan sitä lukee, mutta minä tunnen itseäni paremmin kun sanat ovat kirjattu esille. Se antaa niille sen pienen säväyksen.
Tänään sinkusta tehdään rakkauden tulkitsija, blogini muutostuulen ensimmäinen askel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti