Paholaiseni, sinut joskus vielä nappaan.

Se kuinka yöllä nukahdan,
yksinäisen kyyneliin, mielen mustuus, pimeys ympäröi mun kehoni
ja varjot sivelee mun jokaista kohtaani kehossa.

Ja pelkään, et aamul herätessä, herää vain yksi,
ei kahta. Toinen myytiin sieluttomasti, toinen tapettiin jo henkisesti
ja toinen murtui. Väittelyyn, tuhat päiseen silmättömään sotaan noustaan,
ja aamulla ei ole suussa enää muita sanoja kuin hyvästi..
Ja sekin jää takertelemaan kurkkuun karheaan.


Anteeksi.. Hmh..
Anteeks, vain sanana,
vai anteeksi sanan merkitys,
käsitykseltään rajaton, tunteellinen, tunteeton
sieluton ja sielullinen.

Silmitön mieleni, aukoton, musta sydämeni
oot tuhonnu mut kerran ja kahdesti,
eikä laastareita riitä ikuisesti..

Rakkaus sinä pikkupaholainen

Et välitä,

kaikki katseet peitetään hupun suojiin,

katseet kiintyy toisiinsa,

ja hetkeksi hukkuu ajatukset

lupaukset, nuo vannotut
kaikuvat kuulumattomiin korviin
et sä mun tunteista välitä, et mun ajatuksista
se aika erottaa meidät
se vaan erottaa ystävät toisistaan

parempi elää ymmärrettynä ymmärtämättömyydessä
kuin tiedollisena tiedottomuudessa
se satuttaa.

Et sä välitä, sä elät sun kuplas sisällä.

Break up, love me, today we are getting married.

Kuinka monta kertaa katson,
ne ohi kulkevat, käsi kädessä, vyötäröllä, kainalosa kulkevat
iloiset, hymyilevät, onnelliset..

Kuinka monta kertaa oon sen kokenut, mut en koskaan kokenut
kaipaan silti aikaa jolloin se ois pitempää
kuinka siit mut muistettais
kun mua ajattelis, päivät,illat,yöt.
Vaatimuksia, tiedän.

Mä tahtoisin kerranki olla onnellinen, ottaa vastuun
ja välittää jostain enemmän kuin itsestäni.
On vapaus aikaa, jota myös ihannoin. Kaipaan siihen silloin kun sitoudun, se on aikaa myös josta nautin.

Mut en mä paljoa pyydä, tunnetta..
Mut pelko erosta, menetyksestä on yhtä mahtava, asettuessaan liian korkealle pilvelle,
sitä kovempi on putoaminen.

Nautin vapaudesta, jossa kaipaan sitoutumista,
nautin sitoutumisesta, jossa kaipaan vapautta
tahtoisin elää silti siinä vakavassa onnessa,
jossa minusta välittää joku.

Mauritius

 

Kaipuu paikkaan jossa kerran jo olin,

tahdon sinne takaisin

koskemaan taas merenpintaa ja -pohjaa

nauramaan ja nauttimaan valosta ja lämmöstä

tuntemaan taas trooppisen ilmaston

tahdon takaisin paikkaan, missä värit ovat erilaiset

missä metsä on viidakko

missä järvi on meri

missä maailma on uusi

tahdon nauttia taas matkastani Mauritiuksella

tahdon kokea sen uudestaan.

Liikaa sydäntä yhteen ihmiseen.

Mä näppäilisin tähän puhelimeen sun numeron,
jos tietäisin kuka sä oot
mun sydän ei tee selkoa kuka ja kenet,
se vaan jahkaa.

Mut sit ku joskus päätän näppäillä jonkun numeron,
siin oot sä (?)
ja sä jätät vastaajaan viestin
ei mua ole.

Mä en luovuta,
vaik mua heikottaa
mä jatkan,
vaik en jaksa

stressi kiipii selkäpiitaa pitkin,
mut mä en kaadu
mä pysyn pystyssä,
enkä horju.

KUN EKAN KERRAN ASTUTTIIN

siihen luokkaan, johon astuttiin vielä monesti

paikka jossa eteen lyötiin paperi,

tee tehtäväsi, kyl sä pärjäät

ja sitä vaan toitotettiin.

Mä kyl jaksan,

mut en kykene

mä kyl pystyn,

mutten halua

haluisin hetkeksi heittää mielestäni käsitteet,
motivaatio,koulu ja koeviikko.

Mut kerran siit ovesta on astuttu sisään,
niin en aio paeta takaoven kautta
mä aion yrittää ja taistella ittelleni tilaa huipulta.



Mut kuinka paljon se tuhoaa mun elämää,
mun ystävyyssuhteet on tie mun elämään.
Mut en halua niistä luopua, en vain osaa.
Mä sodin, haastan riitaa ja ärsytän niitä
takasin iskee samanlainen armeija sanoja.

En osaa pyytää anteeksi,
mulle ei oo koskaan opetettu
en osaa puhua ihmisen edessä vakavasti avoimesti,
ei meillä oo kotonakaan tapana.

Mä tahtoisin pyytää anteeksi tuhat kertaa ja estää sanojani
mut en voi,
mä tahtoisin korjata tekoni,
jotka murskaavat rattaisiinsa ystävyyden.

Kierrän kaarran keskustelut pois,
X klikkaamalla hetken tuska lievittyy pois
eihän sua tai mua edes ole

järjissään pysyminen on vaakalaudalla, musiikki mut pitää elossa. Se kantaa mua ajan yli.

Musta ei saa täydellistä,
et ehkä sitä vaadi edes
musta ei saa tekohymyn teeskentelijää
koska mä en pysty siihen

musta ei saa enää järkevää juttukumppania
koska elämä vei maailman multa.

Jumper - Third eye blind

I wish you would step back from that ledge, my friend
You could cut ties with all the lies
That you've been living in
And if you do not want to see me again

I would understand
I would understand

The angry boy, a bit too insane
Icing over a secret pain
You know you don't belong
You're the first to fight
You're way too loud
You're the flash of light
On a burial shroud

I know something's wrong
Well everyone I know has got a reason
To say
Put the past away

I wish you would step back from that ledge, my friend
You could cut ties with all the lies
That you've been living in
And if you do not want to see me again
I would understand
I would understand

Well, he's on the table
And he's gone to code
And I do not think anyone knows
What they are doing here
And your friends have left
You've been dismissed
I never thought it would come to this

And I
I want you to know
Everyone's got to face down the demons
Maybe today
We can put the past away

I wish you would step back from that ledge, my friend
You could cut ties with all the lies
That you've been living in
And if you do not want to see me again

I would understand
I would understand
I would understand

Can you put the past away

I wish you would step back from that ledge, my friend
I would understand...

Make me alive

Ehkä tänään on aika,
astua pois reunalta
mielipiteet painaa eteenpäin
yli reunan, yli elämän

ajatukset sotkee askelkuviot,
mieli vaihtaa positiivisen mielen pessimistisyyteen.

Minua kaduttaa, ei totuus vaan se valhe, jonka jalanjälkiä seuraan
seuraan sinua, kun sinua ei edes ole
enkä edes ymmärrä enään, että kenestä puhun
seuraan sun varjoas, vaik yöllä se katoaa kumminkin
muitten varjojen joukkoon
ja aamulla otan taas uuden varjon varjostettavaksi.

Tahtoisin murskata kaikki verkot, repiä alas tiili tiileltä seinät
haluaisin, että joku kumoaisi painovoiman
ja veis maailman muualle,
jättäis mut jonkun yksinäisen valon alle hämärään
jossa ajatukset vaan pomppais selkeään järjestykseen.

Mut ei kun ei..
Kun kerran syöttiin tarttuu,
siitä on vaikea päästä irti.

Asiat pyörii mielessäni, mutta eivät paina selkeää mietettä
pelko kalvaa stressin esille synkästä

voinhan astella muina miehinä reunalle asti,
mutta sen jälkeen kysyn itseltäni
riittääkö kantti?

Valinnat satuttaa

Et sä kumminkaan välitä,
vaik minä huudan nimeäs, ei kommenttia, ilme ei värähdä..

Kun mä sut huomasin, nimes sydämeen kirjasin.
Aika pakottaa valitsemaan.. Itku kurkkuun kavahtaa, elävöittääkseen tekstin.
En tahdo satuttaa, satutan vain itseäni, mieluummin kostan omalle sydämelle
kun sinun sydämen kaltaiselle.

Ei sinun syysi ole sanojesi valinnat, ei ole sinun syysi ajatuksillesi.

Ne vain poikkesivat omistani..

Luovutaan leikistä

Älä pakota mua enään jaksamaan,
kun tää taakka mua pohjaan painaa
älä nosta käsilläs mua haudasta
sillä en näe muuta kuin mustaa

älä pakota minua ymmärtämän rakkautta,
se sekoittaa mieleni
älä pakota minua ymmärtämään puhetta,
samalla leikkauta kieleni.

Kun mua pelottaa sun ajatukset,
sun voima ja valta
ja mä tiedän et oon heikko. Mut ymmärrä..

Ymmärrä etten jaksa,
jaksa kaikkea
tää taakka painaa jo mua maata vasten
äänet joita huudan tyhjyyteen..

Tuleva.

Sä tiedät et  minusta ei saa sellaista, pesunkestävää sivistyvää aikuista.
Mieli halajaa aikaan, rauhaan.
Sä tiedät sen, et multa et voi viedä kuin kehoni.
Mieleni pysyy täällä.

Sä tiedät et osaan ihastua, ja tiedät ettei se onnistu multa
mun sydämen voin kätkeä mieleni verhoon.

Mä tiedän itsekkin, millainen maailma minua odottaa,
täynnä mustaa, synkkää ahneutta
ja se mua ei pehmein käsin ole valmis vastaanottamaan.

Think double times.

Tää on eka kerta, kun se olen minä joka ajattelee selkeästi.
Mut en halua olla se joka latelee sanat toisen suuhun, tai se joka vaikuttaa mielipiteeseen.
Tahdon sen olevan oma päätöksesi, olen vain osa ajatustasi.

Löve

Et usko kuinka odotan, odotan ja odotan
hetkeä kun taas tavataan. 
Hymyyn kääntyy suu, vaik vain ajattelen sun kasvoja.

Sä tiedät et kaipaan sua, vaik aikaa ei kauaa kulunut oo.
Sä tiedät et mä ihastuin suhun ja mun maailma muuttui.

Susta on kehketynyt mulle ystävä,
kaveri, kuuntelija, ymmärtäjä.

Susta on kehkeytynyt isosiskoni, kaveri johon luottaa,
jonka kaa rita on vain hetkellinen arvovaltataistelu
mikä kumminkin unohdetaan.

Sinulle voin luottaa ajatukseni, vaikken aina niitä tajua,
asiat jotka ovat vaikeita, sinä autat.

Olet ystävä, jonka merkitystä voin painottaa.

Hetki, jonka sinuun hukutin

oli lyhyin hetki

ajatukset katkonaiset,

kaarsi tieni pois luotasi

sitten se toi taas lähellesi.

Tie mihin minä kävelin,

ei antanut tilaisuutta palata

ajatukset kaihersi mielen palasiksi

se tie ei tuonut mulle,

edes avainta salaisuuksiini.

Mut hei sydän, sä lukitsit mut

sä lukitsit mut jäiseen uneen

ja suljit painajaiseesi.

Hei ikuisuus, miksi pakotit minut kävelemään

ei mieli anna armoa.

Todestako kirjoitit tämän,

katse kiintyy silmistä suuhun

aivot analysoi koko kehon

se piirtää rajat päästä jalkoihin

se aistii koko olemuksen.

Kadotan vain itseni uneen, joka minut tappaa

tämä totuus halventaa tunteitani

petokseksi saan sen tuntumaan.

Kaartuu tie unesta painajaiseen,

sydämen pistää itkemään,

ja takomaan täyteen kuvia surujen.

Ajatukset, jotka olen tänne jättänyt

teot, jotka kesken olen jättänyt

jättää minusta valheen

asiat jotka saan loppumaan.

Saa osakseen sanan totta.

Saaliiksi; tyhjä verkko.

Sun äänettömyys kaikuu näissä tyhjissä huoneissa,
sun läsnäolos näkyy sun poissaolollas
sun puhe jää mun mieleen, kun olet hiljaa
sun silmät muistan, kun en edes koskaan näe

sun askeleet jää hiekkaan, vaikka siitä et astellutkaan

sun huulten jälki jää mun poskeen, vaikket siihen koskenutkaan

mä kirjoitan susta, vaikka en tiedä kuka edes olet.

Mä tahtoisin tietää, mut en ihastu
mä tahtoisin päättää, mut en rakastu
ja tahtoisin pysäyttää sen ajatuksen paikalleen,
köysin,langoin ja kahlein sut pysäyttää.


Kenet sitten nappaan, en edes tiedä
kenet sitten haluan, arvaa en edes näe
tekeekö tämä mistään järkeä, ei tee..
Se pistää itkemään.

Sä tulet ja sä menet

tuulahdat etuovesta ja pakenet samantien takaovesta.

Askel

Do you even know who you are?
I guess I'm tryin' to find
A borrowed dream or a superstar?
I want to be a star
Is life good to you or is it bad?
I can't tell anymore
Do you even know what you have? 

Sanat jotka kalskahtavat mieleeni, asiat joita ennen haaveiltiin. Ja nyt niitä tavoitellaan..

Ennen kysyttiin mikä sinusta tulee isona: "POLIISI,LÄÄKÄRI,ELÄINLÄÄKÄRI"

Mitä ne vaativat nyt, valintoja, ahkeruutta. Paluu ala-asteelle houkuttelee, aikaan jolloin leikit olivat meidän tulevaisuus, jossa suuttumineen toiseen saattoi merkitä 5 minuutin mykkäkoulua. Jossa ainoa pelko oli jälki-istunto, jossa rakkaus merkitsi halaamista. Paikka johon tahtoisin palata.. Aika johon mieli halajaa.

Nyt se mitä maailma merkkaa, leikki merkitsee opiskelua, suuttuminen saattoi merkitä ikuista välien poikkimenemistä. Pelkona elämän menettäminen, työttömyys. Ja rakkaus merkitsee läheisyyttä, haleja, pusuja, iankaikkista välittämistä. Paikka josta tahtoisin paeta. Aika josta mieli pois halajaa. 

All my life I made excuses..

 Maailma johon nyt vasta on tullut astuttua,

on julmempi ja karumpi kuin koskaan

se ei välitä, se ei tunne, sitä ei kiinnosta

meidän mielipiteemme.

Olen vain tehnyt itselleni asioista tekosyitä,

paennut todellisuudesta niiden sanojen varjoon

ja olen pelännyt vastuuta,

joka minun on aika ottaa.. 

Dance !

Tuntuu et tahtoisin tanssia, tahtiin valssin, hip-hopin.

Tehdä musikaali, tehdä tarpeettomaksi sanat, liikkein, elein ja tuntein..

Kuinka musta tuntuu et ajat vierähtelee, muuttuu mieli ajatuksesta toiseen, pudottaen suohon, kiskoen nopeasti ylös. Sama tanssi, ikivanki valssi.

Tahtoisin tehdä jotain kaunista, haluan nauttia sen kulusta.

Mä tiedän, elämä on samanlaista, täynnä oikkuja, pyörteitä, nostoja, hentoja askelia.Täynnä toivoa, täynnä tunnetta, täynnä epäonnistumista..

Täynnä yrittämistä.

Tahtoisin tarttua sen tangoon, sen foxin pyörteisiin, tahtoisin jakaa sen ilona ystävieni kanssa. Tahtoisin tehdä siitä tärkeän, meiningiltä kauniin. Tahtoisin lisätä siihen tunnetta, ajatuksia. Niinkuin elämä.

Elämä on tanssin kaltaista, siinä pysytään aina liikkeessä.

Hermoilija

Paniikki, juoksu pitkin huonetta.
Deadlinet lähestyy, mut ihmisel ei ajantajua.

Ei täytyis panikoida asioita, joita ei ole tapahtunut

ja jotka tulevat vasta myöhemmin.

Kumpa tekisit asioista niin helppoa, 

että voisin vaan kävellä paikalle.

Mut en uskalla sanoa en pukahtaa,

koska se on niin vaikeaa..

Rakkaus vei puhetaidon,

ihastus vei järjenjuoksun..

Ikuinen aihe: Rakkaus

Ihastuminen on jotenkin niin vaikeaa nykyään, tai siis ottaminen selko siitä, että onko ihastunut. Vai onko se vain ohimenevä häivähdys kiinnostuksesta.
Tuntuu et omien asioiden kasaaminen nykyään kuntoon tekee elämästä kaksin  kerroin vaikeampaa.

Päivät tuntuvat kulkevan hitaammin kuin ennen, eivät ajallisesti, vaan ajatuksellisesti. Mieli ei toimi, masentaa, mieliala vaihtelee, suuttuminen 0-100. Kaverisuhteiden kärsiminen.

En enää osaa lukea mun omia mielipiteitä, mun sydäntä ja tunteiden seuraaminen kuulostaa ihan hakuammunnalta. Olenko minä kypsynyt, vai sisimmissäni onko vain sellainen olo, etten osaa olla ihastunut?

Katseet harhautuvat seuraavaan, ja seuraavaan.

Ei enää kohtaa toisiin, ja sitten kohtaavat. Sitten se rumba alkaa taas.
Kiinnostun,ihastun,mielenkiinnon katoaminen, välien hälveneminen.Vaikeaa se on.

Musta tuntuu et mun ajatukset on alkanut jakautua,
toinen puoli herää kiinnostuksena, toinen välinpitämättömänä.

En enää osaa päättää mitä halajan. Onko aika jotenkin muuttanut minua, vai tunteiden taistot ja kohtalokkat menetykset.
Olenko minä muuttunut ihmisenä hyvään vai pahaan suuntaan.
Rakkaus on asia, joka tekee maailmasta niin vaikeaa.

Ystävyys- Elämän onni.

Mun tekee oikeasti mieli kirjoittaa.
Mut nyt kirjoitan ystävyydestä, samaa vanhaa paasausta.
No en, kirjoitan kuinka helppo se taival on aloittaa,
ja kuinka sen voi hetkessä kadottaa.
Ja katsoa kyyneleet kurkussa, kuinka se kävelee tiehensä.

Ystävyys on oikeastaa tärkeämpi kuin seurustelu, mitä sinä rakkaalla, jos sinulla ei ole muita.
Ei tukea, turvaa, olkapäätä jota vasten itkeä.

Rankkaa sen pitäminen on, sen ylläpito vaatii uhrauksia, se voi satuttaa, mutta sopivasti se saakin kirpaista. Tosiystävyyttä ilman riitoja, sana mahdoton kiirii pakosti kielelle.

Kuka vaan tarvii sen tuen, kuka vaan tarvii sen turvan, jonka ystävä voi antaa.
Olen menettänyt ystävyyden, olen saanut uusia, olen katunut ja itkenyt, mutta silti saanut lohtua osakseni.

Psykologiaa tarjolla, filosofiaa löytyy kaveripiiristä.

Kaveripiirini

Se on niin ihmeellinen nykyään, mulla on montaa eri kaverisorttia, löytyy kuuntelijaa, puhujaa, ymmärtäjää, lohduttajaa.
Aina on joku johon kääntyä, johon luottaa hetkensä.
Mun ystävät on sellaisia, joiden varaan luottaisin koko kehoni ja mieleni.
Oon saanu niiltä mun elämääni mahdollisuuteni, oon saanu ymmärrykseni.
Oon oppinut paljon vain ja ainoastaan ystäviltäni, huonoinakin hetkinä, se opettaa.

Vertaisin niitä frendien kaltaisiksi, ikuisesti yhdessä.

Huonotkin hetket ja vaikeat ajat opettaa, antaa ymmärtää. Mut oikeasti, ystävyyssuhde on se joka pitää kaikista parhaiten.
Sen takia voisi ottaa luodinkin sydämeen.

Tylsää perjantaita luovaa lauantaita.

Miten huvittavan pitkäpiimäistä, harmaan harmaan harmaan sakeaa iltaa viettää täällä,
perjantai, ei mitään. Perjantai viikonlopun alku, eikä mitään. Ei edes asioita jota pohdittava.

Läksyt.. LÄKSYT! 

Ei kuule huvita, iso pinkka töitä alla, kirja luettavana, mut jotenki sit ku viikonloppu poikii vastaan, ni eipäs kummasti huvita koulua ajatella, paniikkiin jääköön kaikki paperityöt.

Huvittaa vaan istua tässä, jotenkin leppoisaa ajatella sanaa, nukkuminen.


Mut nää tyhjät huoneet huutavat tekemistä, kuinka vaikeaa sen keksiminen on, liiankin.
Tylsyys on jotenkin niin harmaata, harmaus.

Tekisi mieli ruveta nyt oikein taiteelliseksi, kuvata leffa, napata pari oikein loistokasta valokuvaa, maalata maalaus, kirjoittaa kirja.

Mut aina kun tahtonen jotain alottaa, en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. Oma päättäväisyyteni on hukassa, pitäs keskittyä enemmän.
Ottaa ohjat käsiin eikä antaa laiskalle velttoudelle valtaa.

No eihän nyt sitä aina jaksa, pitänee pirautta ystäville, pälättää maat ja mannut, ja niiden ylikin. Sitä sattuu niin useasti.
Mut kenelle sitä soitan, en ehkä kaverille. Muutamalle pystyn hölöttämään asiasta asiaan, ja sen ylikin. Ei tartte pelätä vastausta, vaikka joskus asioissa yliampuisikin. Naurattaa ajatuskin siitä mitä kaikkea on tullut selitettyä kavereille, mut eipä tuo mitään.

Ihanaa iltaa, iltaa kaikille perjantaitylsistyneille!

Tämä koulupäivä oli täynnä tuskaa, masennusta ja itkua. Mut niistä selvittiin.

Se et mul on ihan älyttömästi tärkeitä ihmisiä mun elämässä, ihmisiä keitä kiinnostaa mikä mättää, miten menee ja soittelevat huvin vuoksi.
Sanat joita kehittyy meidän taitavalla suomenkielen taidolla.

Ihastuminen,rakastuminen ja ihkustuminen.

Ihkustuminen kiteyttää aika hyvin kiinnostumisen toisesta ihmisestä, se ei ole ihastumista, se ei ole rakastumista. Se on jotain ennen ihastumista, sanat joissa ei ole järkeä voi kuvailla enemmän kuin niiden selittäminen tuhansilla muilla sanoilla.

Mut nyt kun mul on hirveästi asiaa, asiaa enemmän ja vähemmän, turhaa ja ei turhaa. Mut en jaksa saada selkoa tähän blogiin. Kirjoittaminen vain auttaa, se selkeyttää ajatuksia.

Tilanteen haaliminen kasaan, ajatusten kokoaminen eheäksi kuvaksi voi olla vaikeampaa kuin mikään muu maailmassa.

Ajatukset

Ne voisin yliviivata, olisin kiitollinen hetkissä, joissa mieli pitäisi katseensa poissa.
Se joskus auttaa,virkistää ja tekee päivästä positiivisen, mutta sillä on haittansa.
Se luo pahoja kuvia, ajattelee väärin, tekee vääryyttä muille ja itselleen.

Ajatuksista voisin unohtaa välillä kaiken, ja ajatella pelkällä aivottomalla järjellä.

Näin kuun lopussa huomaa,

asioita joita olen valittanut. Aina samat jauhannat niistä piirtyy: stressaus,väsymys,pelko

joten musta tuntuu etten haluu antaa kokonaisvaltaista kuvaa tälläisenä itsestäni. Mulla on hyvä elämä, ei huono, mä oon vaan laiska. Mul on paljon kavereita tai pikemminkin ystäviä, ystäviä joiden käsiin pystyn luottamaan muutamaan otteeseen elämäni. Minulla on edelleen perhe, joka välittää. Minulla on koti ja turvapaikkani.

Mitä minulta puuttuu. Se etten osaa olla tarpeeksi itsenäinen.

Mut ei se mua tapa, mä pystyn kyllä elämään, aika näyttää mulle paikan. Mun on vaa tehtävä oma osani tässä.