Näin kuun lopussa huomaa,

asioita joita olen valittanut. Aina samat jauhannat niistä piirtyy: stressaus,väsymys,pelko

joten musta tuntuu etten haluu antaa kokonaisvaltaista kuvaa tälläisenä itsestäni. Mulla on hyvä elämä, ei huono, mä oon vaan laiska. Mul on paljon kavereita tai pikemminkin ystäviä, ystäviä joiden käsiin pystyn luottamaan muutamaan otteeseen elämäni. Minulla on edelleen perhe, joka välittää. Minulla on koti ja turvapaikkani.

Mitä minulta puuttuu. Se etten osaa olla tarpeeksi itsenäinen.

Mut ei se mua tapa, mä pystyn kyllä elämään, aika näyttää mulle paikan. Mun on vaa tehtävä oma osani tässä.