perjantai, ei mitään. Perjantai viikonlopun alku, eikä mitään. Ei edes asioita jota pohdittava.
Huvittaa vaan istua tässä, jotenkin leppoisaa ajatella sanaa, nukkuminen.
Mut nää tyhjät huoneet huutavat tekemistä, kuinka vaikeaa sen keksiminen on, liiankin.
Tylsyys on jotenkin niin harmaata, harmaus.
Mut aina kun tahtonen jotain alottaa, en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. Oma päättäväisyyteni on hukassa, pitäs keskittyä enemmän.
Ottaa ohjat käsiin eikä antaa laiskalle velttoudelle valtaa.
No eihän nyt sitä aina jaksa, pitänee pirautta ystäville, pälättää maat ja mannut, ja niiden ylikin. Sitä sattuu niin useasti.
Mut kenelle sitä soitan, en ehkä kaverille. Muutamalle pystyn hölöttämään asiasta asiaan, ja sen ylikin. Ei tartte pelätä vastausta, vaikka joskus asioissa yliampuisikin. Naurattaa ajatuskin siitä mitä kaikkea on tullut selitettyä kavereille, mut eipä tuo mitään.
Ihanaa iltaa, iltaa kaikille perjantaitylsistyneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti