yksinäisen kyyneliin, mielen mustuus, pimeys ympäröi mun kehoni
ja varjot sivelee mun jokaista kohtaani kehossa.
Ja pelkään, et aamul herätessä, herää vain yksi,
ei kahta. Toinen myytiin sieluttomasti, toinen tapettiin jo henkisesti
ja toinen murtui. Väittelyyn, tuhat päiseen silmättömään sotaan noustaan,
ja aamulla ei ole suussa enää muita sanoja kuin hyvästi..
Ja sekin jää takertelemaan kurkkuun karheaan.
Silmitön mieleni, aukoton, musta sydämeni
oot tuhonnu mut kerran ja kahdesti,
eikä laastareita riitä ikuisesti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti