Antti puhelaarissa

Kuolin tänää henkisesti, ku astuin äidinkielen luokkaan,

mulla oli tiedossa PUHE

mä hermoilin kun toinen piti täydellisen puheen karkkiverosta..

Mun kädet  tärisi, mul oli puol sivua vain tekstiä. Kappaleiden perässä luki (improa)

mä stressasin ja tiesin et mä en pärjää, mua itketti ja yritin jo miettiä mahdollisia pakokeinoja tilanteesta.

Sit opettaja sano: "Antti ole hyvä.."
Käyttäydy siinä tilanteessa sitten rennosti.

Kävelin puhujanpöntön taakse ja hengitin syvään, tärisin, ääni takkuili ja olo oli levoton.
Alku meni töksäyttelevästi, ei niin hirveän suotuisasti.
Loppua kohden aloin löytämään rentoa asennetta, mutta ei se ollut mikään paras esitelmä. No armahtakaa mua, sillä tein sen 5 min. aihetta vaihtaen lennossa.

No kyl sieltä kehuja tuli: sisältöön vain olisi pitänyt panostaa. Joten vaikka nyt henkisesti kuolinkin tänään ni fyysisesti olen viel elävien kirjoissa.


Stressi alkaa vihdoin helpottaa.