kun kerran taas sitä odottanu,
mut mihin aika varmaan 100% todennäköisyydellä hukkuu, turrhaan turhuuteen.
Konedatis typerys ajankäytön malliteltu huoliton oppilas.
Kun iltaa odottelen, lähden kavereiden kanssa viettämään leppoisaa iltaa. En riehu, en leiki tyhmää.
Kaipaan silti sinua, vailla järjetöntä ymmärrystä, ymmärrätkö?
Vaiko haluaisitko edes kuunnella, ei sinua kukaan pakota,
olemaan hiljaa ja kuunnella.
Mun puhelin pysyy kuuloetäisyydellä, ja vaan siksi et jos siihen tulis saapumattomia puheluita, tekstiviestejä.
Saapumattomia, saapumatta jääviä..
Kiskaisisin sinut mukaan pyörteeseen, jossa voittajiksi jäisi vain me kaksi.
Kaiken tämän jälkeen..
Taidankin vain käydä nukkumaan..
ja uneksia paremmasta huomisesta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti