Elämäni kohokohdat ja hienoimmat hetket! (pyyntöbloggaus)

Miten alottaisin bloggauksen elämäni kohokohdista, kun ruvetaan kelaamaan elämää niin minulla on ollut todella monta niin sanottua “kohokohtaa”
Ei ole ollut helppoa ruveta pohtimaan elämäni kohokohtia, mutta kun rupean tarkemmin ajattelemaan niin niitä on ollut, paljon.

Ensimmäinen kohokohtani on tanssi, tanssi on ollut minulle sellain wakeupmoment, jonka avulla oon saanut nauttia mun elämästä ja se oli mulle tosi iso askelma, että uskalsin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä tanssii Lahteen. Ja sen jälkeen kun menin sinne niin en ole katunut päätöstäni sekuntiakaan elämästäni. Tanssi on nostanut mut eloon. (sen johdosta fiilistelyvideo)

Koska mun elämä ei oo pelkkää tanssia niin mun muita kohokohtia on ollut mm. Herzi-camp jossa tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sekä seurakunta.

En voi kuvailla ikinä paljon usko ja seurakunta on antanut mun elämään potkua. Kuinka ne on tarjonnut mulle turvallisen, sekä upean elämän. Seurakunta on nostanut mun elämän pinnalle alunperin. Seurakunta on ollut mulle turvapaikka, siellä oon tavannut elämääni ainutlaatuisia ihmisiä, joista oon saanut elämään turvaa ja tukea, iloa ja naurua.

sukkakuvaonkivakuva

Tämä sopiva aasinsilta johtaa nyt sitten ihmisiin, elikkä ystäviin.
Kieltämättä mun elämän top3-listan kärkeen menee silti ystävät. Elämäni on alkanut vasta siitä kun sain oikeasti ystäviä. Luokittelen sen elämäni hienoimmaksi asiaksi.

Ystävät joita oon elämääni saanut, on tarjonnut mulle niin paljon. Mä oon saanut pala palalta mun sydämen kasaa ja räävittyä mun riekaleista itseni uudeksi ihmiseksi. Vaik mua on satutettu ja loukattu niin mä oon saanu ystäviltä sellaisen tuen, jonka turvin oon pystynyt jatkamaan päivästä toiseen vaik kaikki ois kaatunut alle.
Yksi ihana ihminen sanoi minulle tuossa pari päivää sitte: “Sulle on kiva jutella kun sä piristät aina päivääni!” Se sai mun olon onnelliseksi, sai mut ajattelee etten oo ehkä täys nolla. Etten ole se luuseri, joka ennen olin ja en oo enää se varjo luokan perällä vaan ihminen jonka tarkoitus on pitää ihmiset onnellisina ehkäkin.

joo'o, päätin olla kauniina.

Oon saanut niiltä niin paljon voimaa, kehuja, kannustusta ja rohkaisua. En ole enää niin samanlainen pikkupiipertäjä, kuin olin pari vuotta takaperin.
 Voisin puhua ystävistäni paljon ja kertoa kuinka ihania ja ainutlaatuisia jokainen niist on ja kertoa et niist kaikki on mulle todella tärkeitä ihmisiä, enkä tahdo luopua yhdestäkää. Mun ystävät on mun sydän. Mun sydän ei ois puoliakaan mitä se nyt on ilman mun ystäviä.

Päivän ainoa negatiivinen puoli on ollut et tää netti kaatuilee ja tän blogituksen olen kirjoittanut erikseen ennen ees lisäilyä ja sellaista, puoliksi raivona kun netti ei pysy kasassa.
Ja mul on hienoi hetkiä ollut muita mm. se et menin lukioon, harrastin näyttelyä, esiinnyin, sain 10 kuvaamataidosta, nautin elämästä. Rakastuin syksyn väreihin. Oon seurustellu, oon kokenut elämässä paljon hyvää, oon saanut uuden alun tarinalleni.