Paljon tapahtumia, lyhyitä päiviä

Erittäin kivaa on ollut tänään, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja lukenut matematiikkaa.
Mutta koska kouluaiheinen keskustelu on aina niin likellä minun näppäimistöni naputtelua niin päätän sivuuttaa sen tänään.

Otan aiheeksi kaiken muun koulustratosfäärin ulkopuolelta.

Aloitettakoon liikunnasta.
Tänään kävin lenkillä runsaan ratkiriemukkaan flunssapotemisurakan jälkeen.
Toisaalta oloni oli mitäkuinkin vapauttavan antaumuksellisen rakastunut siihen syysilmaan, vaikka kyyseessä ei ollutkaan vielä aivan kylmät säätkään.
Hölkkäilin mm. Herculeksen - Zero to Heron tahtiin, sillä musiikkihan on valttikortti lenkkeilyssä ja totesin et pitkään pohdittu sportti/lenkki-listani petti minut koska musiikki oli toisaalta valittu aivan retuperälle ja vaan muutamat biisit oikeasti motivoivat juoksemaan vähän reippahammin.
Meidän tanssimaikkamme kertoi, että hymyillessä hengitys kulkee paremmin ja kokeilin sitä täällä metsien pururadalla ylhäisessä yksinäisyydessä ja kas kummaa kun hymy levisi kasvoille niin tunsi oikein hengityksen kulkevan paremmin.
Mutta koska olen vasta potenut tämän kaikkia kunnioittavan räkätaudin niin päätin jättää lenkkeilyn siihen puolentunnin kuninkaalliseen lenkkituokiooni ja rämpiä kotiin väsyneenä mutta onnellisena.

Sitten siirrymme minun upean mahtavasta sporttisesta iltapäivästä vielä iltaan.
Ilta oli oikein mukaisa, kun olin suihkusta päässyt ja ehostautunut niin lähdin vielä nauttimaan pullat,kahvit,limut tovereitteni Pilvin ja Henkan kanssa, jotka vaivalla aina Heinolasta asti tulivat tunniksi minua tapaamaan Nastolan kylmille kujille.
On oikein kiva olla kytköksissä kolmen vuoden takaiseen isoseen, joka mahtavasti toi minut myös seurakuntaan vuonna 2009. Ja tavata ihminen, johon olen nyt tutustunut sitten Herzin tiimellyksestä.
En olisi uskonut, että he näkisivät moisen vaivan tulla Nastolalalalalaan minua moikkaamaan.
On hienoa saada ystäviä uusia, jotka tarjoavat taas lisää elämään sisältöä.

täs mää vaa mussutan:)

Ja sit vielä näistä huikeista illan pitkistä avautumisista ilmoittelen viel, että huomenna pikku-Antti-poika menee matkalle suureen maailmaan elikkäs kunnantalolle. Meillä on kutsunnat ja saan tietää millon tästä käpysotaa sotineesta sotilaasta tulee oikea sotilas/alokas/semmonenjoku. Sanoisinko et vähän jänskättää :)