I'm like a bird

Hei vaan, en tiedä mistä tämä bloggausinto ja turhan jauhaminen on nyt saanut oikein tuulta alleen. Mä tahdon vaa avautua, pölistä, avautua, huutaa, avautua ja jakaa elämääni.

Mua ei naurata, kun kurkkuun koskee. Se on taas syysaika, kun mä oon tulossa kipeäksi. Harmittaa vain, että just oon parantunut aikaisemmasta taudista niin jo taas tuntuu pahasti et kurkussa on taas menossa sellain kipushow et alta pois.

Voiko olla niin paljon asioita, etten yltiömäisen nopeana biologisena eliönä kykene säntäämään joka paikkaa. Mut ei se mtn, huomenna on tulossa kiva päivä jos en saa jotain tautimyräkkää niskaani.

Mut se nyt turhan jauhamisesta.

Oon pohtinut tätä rakkautta ja sellaista, oon pyörinyt tän ajatuksen kaa ja kuluttanut pitkiä yöuniaikojani siihen kuinka takaraivossa on kolkuttanut ajatus, rakastatko sä?
Mä en enää muista millaista on olla ihastunut. Mä oon ehkä kiinnostunut, saattanut mieltyä. Mut en ole joutunut kohta 8 kk. sellaisen ihastumisen valtaan, joka ois vaan vienyt mut mennessään kokonaan.

Mitä on olla ihastunut, kokea se onnellisuuden rajaton tunne, jonka aivot alkavat tuottamaan kun näkee sen valitun. Onko minusta oikeasti tullut niin kylmä, etten osaa antaa enää suurempaa jalustaa ihastumiselle? Pelkään ajatusta, siitä et satuttaisin jotain vaan sillä et jos oma ihastuminen tätä kyseistä X:ää kohtaan saattaisi lakata aivan yhtäkkiä. En tahdo tehdä sitä virhettä.

Mut ehkä joku päivä mä ihastun ihan kunnolla, sitten se on menoa..