Syysleiri 2012 - Mitä me leirillä?

On takana taas uskomaton leiri, jossa olin muutaman toverin kanssa johtiksessa sitten. Pohdin, että tässä olisi tilaisuus tuoda vähän eriarvoisten ihmisten elämää  ja näkökulmaa ja hyödyntää samalla viime kesäistä punaisen ristin-leiritoimintaa samalla. Pahoittelen kuvien pomppimista ja semmoista, mutta tässä vähän kaikkea leiristä.
Leirikeskukseemme oli siis iskenyt infektio-epidemia Religious Custalus, joka aiheutti osalle leiriläisistä sokeutta, toisille käsien käyttökyvyn menettämistä ja osalle äänen menettämistä. Taka-ajatuksena leirissä oli opettaa kaikille nuorille avun pyytämistä, avun antamista ja samalla myös näyttää kuinka paljon ihmiset joutuvat tukeutumaan muihin ihmisiin.

Leiri alkaa aina pakollisella heijastusposetuksella

Karkkia myydään, karkkia myydään, sipsiä myydään, limua myydään, myydän myydään myydään.

Päätettiin tavanomaisesta valmiiksi tilatusta päiväjuomasta poiketen valmistaa ryhmien kesken omat päiväjuomasyömingit, elikkä hedelmäsalaatit kinuskikastikkeella. Sanoisin, että omalla tavallaan se toi ryhmiä paljon lähemmäksi toisiaaan ja kaikki nauttivat toistensa seurasta.

Sokea kuljetusta, sportin alussa sokeutimme leiriläiset. Tällä koitimme vähän herättää ajatuksia, että kaikki ihmiset eivät voi vaikuttaa miten päivänsä menevät ja mihin heitä viedään. He joutuvat vain mukautumaan asioihin.

ja lappuja tietysti tautivaroitteena ympäri leirikeskusta.

Leirillä kädettömyys tuotti luovia ratkaisuja.

Syöttämistä ja avustamista ruokailuissa, positiivista oli se et korviini kantautui aina kysymyksiä ympäri ruokalaa: "Tarvitseeko joku vielä avustajan?"

Sokeille oli myös haasteellista turvautua muihin ihmisiin, sekä elämään samalla vain muilla aisteilla. Kävimme keskustelua toisena päivänä näistä rajoitteista ja eräs ystäväni sanoikin: "Sitä huomasi kuinka paljon melua on ympärillä kun ei näe." Kuinka paljon siis loppujen lopuksi saattaa sokeakin kuulla ja aistia muuten?

Epidemian takia leirillä annettiin suojat ja nautittiin toistemme seurasta.

Päivän sairauksista annettiin tarinamuotoista vinkkiä.

Raamattu oli tietty keskeinen meidän leirillämme. Samppa kävi lauantaina pitämässä nuorten läheistä opetusta ja mielestäni opetukset olivat mielenkiintoisia ja samalla opin taas itsestäni hieman enemmän.

Sukat on kivoja.

vähän lähikuvaa sokeista.

Tässä minä ja Jonna tutustumme ympäristöön tuntoaistin ja kuulon perusteella.

Omena ja mehu naisen/miehen tiellä pitää.

Viimeisen illan iltapalan kruunasi rantasaunan nuotiolla makkaran grillaus!

Minulla olisi paljon kuvia leiristä, mutta koska en jaksa kysellä/sumennella niin paljon ihmisten naamoja niin päätin jättää nämä näihin kuviin.
Vikana iltana kirjoiteltiin johtiksen kanssa vähän kynttiläpolkuhartautta ja samalla korostin hartaudessa ihmisen arvokkuutta ja samalla sitä, että meidän kaikkien tulisi olla keskenämme tasavertaisia.

Sillä ihminen alentuu monesti loukkamaan toista mm. sairauden/vaatteiden/ulkonäön perusteella taustaan katsomatta. Minäkin teen sitä. Mutta sen tulisi olla asia, josta pyrkisimme pääsemään eroon.

On silti ilo ja kunnia aina olla mukana nuorten leireillä, siellä oppii itsestään paljon. Oppii muista. Saa nauttia muiden seurasta. Saa olla ja oleskella. Saa nauttia elämästä täysin siemauksin.

Hyvää syyslomaa niille joilla se alkaa ja kivaa paluuta arkeen niille joilla se alkaa. Tää poika ottaa rennosti!