"Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"
Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten
"Tietenkin pitäis tyytyy siihen mitä mä oon saanut aiemmin
Ettei koti ole joku aamu pommitettu
Tietenkin pitäis osaa olla onnelinen sunkin puolesta
ja sulkee korvat katkeruuden kuiskinnalta."
Haloo Helsinki! - Jos elämä ois helppoo
Hiljaisuus on vallannut blogini, ei siksikään etteikö mulla ois blogiin kiinnostusta, sitä on aina. Ei oo ollu vaa nyt oikeen mitää sanottavaa. Tunteet seilaa tavalliseen tapaan edes takaisin yli ja ympäri. Haloo Helsinki puhuu välillä niin kauniisti, etten oikein tiedä kuin upeaa sitä on kuunnella.
Kurjien aikojen takia on muistoja, kullattuja muistoja. Niillä selvitään päivästä toiseen yli vaikeiden asioiden, vaikeiden vaiheiden ja aikojen. Tulee pysähdyttyä paljon enemmän, miettimään itseään ja tekojaan. Tulee harkittua tarkemmin sanoja ja liikkeitä. En sanoisin, että elämä olisi mitenkään nurinkurin. Päinvastoin. Elämäni on aurinko, aurinko valaisee, aurinko polttaa, aurinko on lämmin, aurinko on kuuma. Mun elämäs on ne nurjat puolet pienine säikeineen valoa. Ei ole elämää ilman huonojakin aikoja.
Elämä alkaa siitä asti kun synnytään, sitä ei tule koskaan kyseenalaistaa. Se lopetetaan vasta kuollessa. Siihen asti se on elettävä täysillä.
Miksi sä jäisit sun elämän kaa oottamaan? Mee sen mukana, tee virheitä, virheet opettaa. Jos ihminen ei tekis virheitä, ei se tekis koskaan oikein. Ihminen oppii. Ihminen elää. Elä säkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti