tiiliseinä valui tomuna maahan.
Puhun tällä kertaa pelkojen kohtaamisesta,
pelot jotka pitänyt mut niin kauan paikoillaan.
Pelot, joiden takia en oo ollut oma itseni.
 |
| Minusta meidän pupun kuva sopi tähän tilanteeseen :) |
yhtäkkiä yläkoulun menneisyys haamuili siihen todellisuuteen.
Heidän puheensa kalskahtivat aluksi korvaani kun puhuivat minusta,
lähdin kävelemään tanssilattialle ajatellen asian lipuvan vain korvieni ohi.
Kerroin kaverilleni, jonka jälkeen totesin et enää ei oo sen aika et perääntyisin,
ei mul tuu olee minkäänlaista onnea elämässä jos aina vaan pakenen.
En oo tullu tänne pakenemaan elämää.
Kävelin näiden henkilöiden luokse ja kysyin onko heillä ongelmaa näiden asioiden suhteen?
sitten he sanoivat ettei ole.
Olin voittanut.
En puhu, että voitin heidät.
Vaan voitin itseni,
voitin pelon kohdata jonkun jolla on ennakkoasenteita minua kohtaan.
1-0 minulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti