Elämä on muuttunut hassuksi,
tunnen riittäväni ihmisille.
Tuntuu, että se mitä mä oon, mitä edustan, sitä kuka mä oon, mitä mä sanon, mitä mä teen, riittää..
Mulla oli tos hetki sitten kriisi itseni ja elämän välillä. Mua ahdisti se kun en ehtinyt näkemään kavereita. Ahdistaa se välillä edelleenkin. Mut samalla tajusin et mä vaadin itseltäni aivan liikaa, ei ihminen saisi aikatauluttaa jokaista sosiaalista tapahtumaa. Ystävien tapaaminen pitäisi olla nauttimista, ei tuntua velvollisuudelta.
Ei oo myöskää aina niin kylmä. Saa hymyillä. Lupa hymyillä. Sulla kans. Hukatut tunnit tv:n ääressä. Pixar-elokuvia, hölmöilyä. Sä kysyt siitä zombisarjasta, nauran.
Mä oon luonut elämän jossa on velvollisuutta ja vastuuta, mutta velvollisuuksilla joista mä saan nauttia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti