Ei kysymyksessä ei ehkä ole kyyneleet, vaikka elämä onkin rankkaa välillä. Kyse kohdistuu minuun itseeni ja minun elämäni epävarmuuteen.
Minusta on tullut tosi epävarma, epävarma itseasiassa muihin ja ennenkaikkea rakkauteen. Oon tajunnut, että kaikki mitä tänne kirjoitan voisi hyvin käyttää aseena minua vastaan. Ihmiset näkee ja pystyvät lukemaan kaiken mitä tänne kirjoitan, pystyvät joko samaistumaan tai nauramaan.
Minusta on tullut tosi epävarma, epävarma itseasiassa muihin ja ennenkaikkea rakkauteen. Oon tajunnut, että kaikki mitä tänne kirjoitan voisi hyvin käyttää aseena minua vastaan. Ihmiset näkee ja pystyvät lukemaan kaiken mitä tänne kirjoitan, pystyvät joko samaistumaan tai nauramaan.
Sanotaan, että pelko siitä jos mua voisi taas satuttaa luotaantyötää mua kauemmas tunteista. Kylmä kivinaama, pelkäävä epävarma poika. Mä tahdon uskaltaa, mutta ajatus siitä jos se on vain haihatus, harhaanjohtava askelma. Se kaikki tuottaa mulle ongelmia.
Siltikin iloa tuottaa monet asiat; tänään selasin facebookissa kuvia elämästäni. Niin paljon sain hymyä aikaan itselleni. Hitsin paljon hyviä muistoja, hyviä ihmisiä, hyviä tapahtumia.
Puhelu uuden tuttavuuteni kanssa, vinkkejä hiuksiin, hymy. Mitenkä sitten kuvailisikaan sitä fiilistä (hyvä kiva jee).
Kahvipullahetki rakkaan ystäväni kanssa, ikkunan ääressä. Auringonvalon hohkatessa ikkunasta, tunteellista ja kaunista.
Ei ehkä elämä pitäis olla loppujenlopuksi niin vaikeaa, siihen täytys vaa osata asennoitua vähän paremmin välillä.
Voi sua suke me kaikki jotka sua vähänkään tuntee tykkää susta, sä olet huippu tyyppi. I like you :)
VastaaPoistaHaha ihana kuulla ! :)) kiitoooos
Poista