Sanat toistuvat. Toistuvat niin monta kertaa.
Miksi ihminen vatvoo? Muistelee samperi sata kertaa samat asiat, samat henkilöt.
Tämä aamu on minulla ollut täynnä ajatuksia, mietteitä ja tunteita. Silmät lasittuneina katselen ruutua, kauniita sanoja kaikuu kappale toisen perään.
Tuntuu, ettei bloginikaan pääse enää eteepäin. Jollain tavalla minä olen kesken. Minä olen keskeneräinen tarina.
Ihmiset sanovat, että aika haavat parantaa ja tiedän sen olevan totta. Tiedän et pian on jo aika kun hahmot muuttuvat vain nimiksi. Nimet muuttuvat vain kysymysmerkeiksi. Loppujenlopuksi heitä on vaikea saada edes päähän.
Mun on pikkuhiljaa aika jatkaa, ei vatvoa.
Se syö mua niin paljon enemmän kun mä vaan mietin.
Koska mun ei pitäs antaa kenenkään tuhota mua, minkään ajatuksen ei tulis tehdä musta heikkoa.
Sillä mähän jatkan, mä en oo tullu tänne pysähtyy ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti