Yleensä en jaksa, enkä otakaan osaa mihinkään maailman menossa.
Antaa sen taapertaa omaa vauhtiaa, ni mä meen omaa vauhtiani.
Nyt kuitenkin tahdon ottaa kantaa niinkin arkeentuneeseen aiheeseen kuin kiroilu.
Meistä jokainen osaa kiroilla, osa tekee sitä vähemmän ja joku tekee sitä vähän enemmän.
Itse varmaan tipahdan osapuilleen keskikastiin tässä hommassa, jolla vahingossa ja useinkin huomaamattomasti putoaa kirosana lauseen sekaan. Se ei sävähdä korvaan enää nykypäivänä niinkuin ennen; kiroilu on arkeentunutta.
Kiroilu kertoo myös siitä, ettei meillä ole muunlaisia sanoja täyttämään tyhjiä kohtia lauseistamme vaan on helpompi tehostaa lausetta heittämälle muutama v-sanainen väliin ja kiljua perkelettä kurkku suorana kun en taaskaan osaa kasata huonekalua, josta löytyy 102 ruuvia ja sektoreita tuolissa on A:sta F:ään.
Vaikka oli mukava puhua kiroilusta noin niinkun yleensä, niin tahdoin kohdistaa tämän nyt kuitenkin siihen että minkälaiseen kohteeseen käytämme tätä kiroilua. Olen nyt muutamaan kertaan jo kuullut kun ikävuosilta 5-10vuotiaalle isä huutaa "helvetti koita nyt päättää" "älä nyt vittu muuta kokoajan mieltäs".
Ja minusta tämä on ihan helvetin väärin. Tämä on todellakin väärä tapa kasvattaa ihmistä tähän yhteiskuntaan. Itse muistan, ettei minusta saanut kuulla kirosanoja nuorena ollenkaan. Minua opetti kiroilemaan ala-asteen vitosella luokkatoverit. Ei kukaan muu. Ja silloinkin uskalsin sanoa paska. Ja sekin tuntui väärältä. Joten kiroilu palasi uudestaan ylemmillä luokka-asteilla ja eri koulussa.
Se, että mä kuulen nykyään jo eka- ja tokaluokkalaisten suusta vittua niin mä koen et täs maailmas on tapahtumas jotain pahaa. Se ei oo lähtösin niistä lapsista. Se on lähtösin liian paljon nykyään sieltä vanhemmasta päästä. Ei enää osata hallita tunteitaan, ei tiedetä miten lapselle puhua. Huudetaan h*lvettii ja p*skaa aivankuin se ois aivan normaalia. Se ei oo.
Lapsi oppii et se on ihan arkea ja siitä ne kärsii jossain vaiheessa. Oon jutellu joskus ihmisten kaa jonka joka toinen sana oli v*ttu. Kyseessä oli myös naispuolinen henkilö. Vittu tuntuu nykyään sopivan jokaisen suomalaisen suuhun. Se oli vaikeaa kuultavaa. Se sävähti korvaan. Ja tulin pohtineeksi, että pystyykö tuollainen ihminen puhumaan sivistyneemmin ikinä tai mitenkä sitten työelämässä. On varmasti työn takana unohtaa perkeleet suusta kun on tekemisissä työn merkeissä ihmisten kanssa.
Siksi mä toivon, että ihmiset puuttuis siihen miten ne puhuu ja missä seurassa. Mieluummin olisi hiljaa silloinkun siinä on sellainen ihminen, joka vasta opettelee miten tässä maailmassa mennään. Kiroilu on osa ihmisiä, mutta sitä ei tarvitse viljellä ja kastella päivittäin. Itsekin olen vähentänyt. Yritetään, josko lapset ei "äiti" sanan sijaan oppisi sanomaan heti "p*ska".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti