Eilen yöllä, olin vähän katsomassa yöelämää ja sen hämärää alkoholinkatkuista maailmaa.
Juttelin ystäväni kanssa, muutamankin.
Viimein taas yksi kertoi muuttavansa.
Silloin se iski minuun. Olen jäänyt yksin. Yksin tähän kaupunkiin, sekä yksin näille kaduille.
Se karu todellisuus löi mua kasvoihin. Kaikki mun pitempiaikaiset ystävät ovat muuttaneet pois tästä kaupungista. Ja nyt kun istun päivällä kotona katselemassa auringon valoa, joka heijastuu vastakkaisen talon parvekkeille en saa pois päästäni ajatusta: "Kenen kanssa ja minne?"
Ei ole ketään ketä voin pyytää kahville, ei ketään kenen kanssa menisin extemporeen päivälliselle.
Mul alkaa ystävät hupenea tässä kaupungissa.
Onhan ne noissa lähikaupungeissa, mutta välimatka on aina välimatka. En voi vaan kuvitella yhtäkkiä lähteväni junalla johonkin. Se ei vaan toimi niin.
Ja se tuntuu yksinäiseltä. Todella yksinäiseltä.
Ja se oikeesti vähän pelottaa.
Mmm... no mutta elämä menee aina eteenpäin. Ehkäpä sunkin vaan pitää löytää uusia ystäviä elämään. :)
VastaaPoistaSepä se, on mulla työkaverit ja näin, mutta samalla tulee muistaa et työkaverit on aina työkavereita. On toki tiettyjä joiden kanssa mahdollisesti saattais hengaa vapaalla, mutta työ on aikalailla yhdistävä tekijä. Eipä oikeen tuolla kadulla tuu ystäviä tehtyä. Tai en ainakaan itse osaa :P
Poista