koska minä tiesin. Tiesin olevan paholainen. Paholainen pukeutuneena neuleeseen ja kylmäkiskoiseen hymyyn. Sureviin kyyneliin ja harmaisiin kangaskenkiin.
Sillä minä satutin.
Huhutaan, että jokainen ihminen tekee valintoja. Oikeita ja vääriä. Valintoja joissa sattuu, jotka kirpaisevat mutta ovat oikein.
Minä tänään sanoin mahdollisuudelleni tuntea näkemiin. Tajusin, ettei hän tulisi olemaan onnellinen minun ollessani tässä. En ole valmis itseni kanssa löytämään tunteita tarpeeksi. Olemaan toiselle niin paljon kuin hän on minulle. Olemaan hänen onni.
Minua oli taas siunattu, en puhu millään tavalla pahaa tästäkään. Kunnioitan pois kävellyttä. Hän piti minusta kiinni, hän oli kaikkea mitä jokainen kaipaisi. Minä vain olen jäänyt jumiin omaan jääpalatsiini.
Odotan aikaa kun susta tulee taas ehjä ja me voidaan olla hyvillä mielin taas ystäviä.
Tuntuu silti, että paras oli sanoa hyvästit. Sillä toisen onni tulee olemaan minun onneni.
"Sä tuut ymmärtämään viel et tein ihan oikean ratkasun."
"Oot silti mulle tärkeä."
"Toivottavasti me pysytään ystävinä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti