Lue ja vastaa

Tuntuu kerta toisensa jälkeen, että kun aloitan nämä puheet, nämä keskustelut. Monologit ja dialogit itseni ja blogini kanssa. Ne tuntuvat pyörivän samojen kysymysten äärellä. Kunnes vihdoin, vihdoin minä saan vastauksen. Silloin tarina muuttuu, se jatkuu.

Oon käsitellyt blogissani tosi paljon mun kysymyksiä rakkautta kohtaa. Mä oon punninnu sen oikeutta mun elämässä, niitä tunteita. Käsitellyt sitä sekä ystävänä että vihollisena. Oon tehnyt siitä mun ylleni juhla-asun ja rääsyläisen kerjäysvaatteet. Musta tuntuu, että en tiedä onko se sellainen asia mikä teitä kiinnostaa?
Vai pitäiskö mun kertoa mieluummin mitä tein tänään? Kuinka söin aamulla leipää, lauloin Casablancaa ja join kahvia. Kuinka katselin peltoja auringon paisteessa ajaessani Stigin soidessa radiosta.

Oon kertonut mun ihastumisesta, kuinka kasvoin sydämeni kanssa. Kuinka oon oppinut olemana vahvempi. Oon miettinyt, että tuntuu helpoimmalta ola kuin huominen ei tulis. Jokainen blogiteksti ois uusi ja teistä kaikki ois mielenkiintoista.

Mä tahdon kertoa toistamiseen, rakkaus on mulle suurin kysymysmerkki. Oon miettinyt, että mulle ois ehkä parempi vaan astella katuja yksin. Olla yksin kevätauringossa kuulokkeiden kera.

Mut kertokaa mulle, meenkö blogin kanssa saman suuntaan kuin tähänkin asti?

Pitäiskö mun muuttaa suuntaa ja ruveta kirjottaa jostain muusta?

Vai oisko teil jotain toiveita, että mitä tähän blogiin pitäs upottaa?

Pyydän pitkästä aikaa kommenttia ja ajatusta tähän hommaan, vippaa niitä tähän. Ehkä me yhdessä rakennetaan mulle käsikirjoitus jota on ihana lukea! :)