Draw a question into my sentence

On vaikeaa aloittaa kun ei tietää mihin päättää pisteensä.

On vaikeaa aloittaa lauseet kun ei tiedä kenelle ne enää kuuluvat.

Mun on vaikea oppia enää tunnistamaan itseäni.

Tahdon kertoa sulle, että mua pelottaa. Et mä tuun satuttaa sua, et mä oon oikeasti niin paha ihminen. Samalla tahdon kertoa, että en tahdo olla niin paha. Tahdon pelastaa sut, tahdon et oot onnellinen. Mulle on tärkeää et sä löydät hymyn. Mä en tahdo olla se joka repii sun sydämen palasiksi lattialle, polkee ja kaataa suolaa sen päälle.

Miten sä ikinä ymmärtäisit et ehkä musta tuntuu, etten oo luotu muille, vaan itselleni. Tallustamaan hetken vain yksin. Etten ehkä osaa pitää kädestä kiinni niinkuin mun kuuluis. Sillä sä ansaitset parempaa. Minun hymyni ei ole se, joka riittää. Sinä ansaitset enemmän.

Voin kertoa, että löysin ystävän. Mutta unohdin tuntea. Löysin ihmisen, mutta kadotin sydämeni. Ei se ole sinun vikasi. Se on minun omaan alhoon tungettu kiroukseni. Minun rautaristi selkään painettuna. Minun kahleeni kannettavana.

Ihmiset on upeita, sä myös. Mä en vaa tiedä onko mun elämä edelleen yksi iso kysymysmerkki täynnä etsittävää. Ehkä mun on löydettävä itseni ennen muita.

Tai ehkä mä vaan välitän liikaa?