Kun sydän ei enää pamppaile samaan tahtiin,
kun yö on päivää parempi.
Kun taas meidän huulet kohtaa. Samalla me emme kohtaa
Sä sanot et on ikävä.
Mullakin.
En kuitenkaan enää tiedä, onko se oikea ikävä.
Me ollaan mut me ei olla,
se tuntuu oikeastan aika kivalta.
Ei oo kahleita. Samalla voi vaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti