Kui sitä haaveilee aina enemmän,
kun sun eteen annetaan kaikki hopeatarjottimella.
Kui sä et vaa osaa ottaa vastaan niitä ihmeitä ja ihania asioita,
joiden takia kannattaa jatkaa huomiseen.
Miksi sun sydän ei lepää, se riehuu ja velloo.
Miks sä et vaa osaa olla, elää ja nauttia.
Vaan sä oot seonnut.
Sä et osaa päättää, sä nautit siitä sekavasta tunteesta.
Sä et enää tiedä... Onko elämä sen arvoista että näkisit sen jonkun kanssa väreissä.
Sä tahdot pakoon ja paeta. Sä tahdot kadota ja katua.
Miksi sä et enää osaa ajatella, että joku vois tuntea enemmän sua kohtaan.
Vai pelkäätkö et se sitoo sut liikaa yhteen ihmiseen kun oot aina ollu niin villi ja vapaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti