Sinä muovaat minut uudenlaiseksi

Tuntuu hauskalta muovata blogia, taas uusi tarina, taas uusi kuvitus.

Mä oon niin pitkään blogiani pitänyt tiiliseinässä.
Kuin raapustaisin graffiteja, värittäisin elämääni.

Oon aina pitänyt blogiani vähän kuin pääni sisäisenä hullujen huoneena, tai ehkä päiväkirjana. Kumpi kuulostanee nyt sitten kenenkin korvaan miellyttävämmältä.

Oon alkanut etsiä tarinaani. Oon alkanut etsimään itseäni.

Siksi perustelen muokkaamiseni.

Usva ja katse kaukaisuuteen.

Minä etsin tulevaa, etsin itseäni ja sitä kenen kanssa ja keiden kanssa jaan sen tarinan.
Katse eteenpäin niin sanotusti, ehkä samalla se kuin sinä tai minä; niin me olemme ja katsomme eteenpäin.
Et sinäkään katso taaksepäin kun luet blogiani. Ellet sitten peilin kautta sitä katso.

Usva, eksynyt ja mystinen. Salaperäinen asia.

Olen vähän ollut hakoteillä itseni kanssa ja siksi usva. Sen piiloon hamuaa kaikki mieleni asiat ja niitä minä lähden etsimään. Kuin vanha merikarhu lastaisi laivansa ja lähtisi juuri niin synkkään usvaan etsimään löytämättömiä saaria. Niin minäkin lähden etsimään usvasta juuri sitä mitä minä olen.

Tästä alkaa taas uudet tarinat, uudet luonnokset. Uudet kuvat ja ajatukset.

Tai ehkä mikään ei muutu, mutta blogi elää niinkuin minä elän.
Ehkä se nyt on vähän harmaa ja mitäänsanomaton, mutta vakuutan teille.

Minä elän yhtä värikkäästi kuin ennenkin. Etsin vain vastauksia tästä tuhansien kysymyksien merestä.