Blogista on tullut osa elämääni, osa tarinaani, osa askelmiani.
Tuntuisi oudolta olla vain hiljaa, hukuttaa sanoja tyhjille seinille.
Tuntuisi typerältä olla tuntematta, valuttaa kyyneliä vain suihkussa viemäriin.
Tää blogi on tehnyt musta vahvemman, se on tehnyt musta aidon. Siluetti on saanut värit, varjo on saanut kantajansa.
Teetä juodessani mietin, että kuinka paljon minulla on tavoiteltavaa elämässä. Kuinka paljon saavutuksia voin oikeasti tavoittaa. Kuinka oikeasti mikään ei oo mahdotonta jos sitä oikeasti tahtoo.
Mä toivon vaa välillä et sä kysyt mitä mulle kuuluu.
Mä unohdin sen taidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti