Nukuin tänään automatkalla,
heräsin loppumatkasta,
en puhunut vaan katsoin ohimeneviä tuhansia puita..

Tuhansia lumisia puita..

Rakkaus = Kipeä ruusu, vailla terälehtiä.

Avaan silmäni aamulla,
mutten kestää tuskaa joka sydämellä painaa.. Se ei mene pois.
Olen kestänyt yksin niin pitkään, miksi nyt yötkin tuntuvat taas pitkiltä..

Miten tapahtuu paha, joka puree minua ohimolta ja takaraivolta, miten kovaa sattuu rakkaus..
.. rakkaus jota ei ole.

Täydellisessä maailmassa ei tunneta sanaa tuskaa, nää virheet palaa iltahämärillä mun noidankehään. Mikään ei tuo sitä viatonta lapsuutta takaisin, ei sanat ei teot.. En edes oppisi kasvamaan tällä betonitiellä, jos en olisi kävellyt niistä piikkipensaista, niistä kivuliaimmista kyynelistä..

huudan huudan huudan, yksin huoneessani, huutoa, jota kukaan ei kuule..
Paskat minä rakkaudesta, rakkaus näytti minulle varjopuolensa..





Tahdon olla täydellinen, laiha, komea.
Ehkä rakkaus huomaisi minutkin.

En ymmärrä, olen sosiaalinen, en arastele keskustella ihmisten kanssa.

En vain uskalla, en uskalla sanoa(edes todella tärkeästä) vakavasti kasvojen edessä,
mitä kaikkea hyvää ajattelen hänestä. Kaduttaa
Tahtoisin pystyä olemaan se joka ymmärtää, ja antaa näyttää muuallakin kuin viesteis, keskusteluis.. Et  oikeasti välitän. Mut en vaa pysty.

Anteeksi, te jotka luette. Tiedän että tiedätte, mutta tiedän itse kuinka kadun sitä sanomattomuutta.

Annan anteeksi itselleni, sitten kun avaan suuni kokonaan.

Rakkaat lukijat,

se on loma.


Lepään muutaman päivän,

palaan infoomaan teille elämääni.

Möö, ylihuomenna luvassa Ruotsin sanakoe.

Mm. huomen siivoo kaverille (ku lupasin)

Mm. 13 yötä synttäreihin. LAHJOJAODOTELLESSA

Realisti

Oon kiertänyt ja kaartanut kaikki askeleeni, vaipumatta unhoon.
Oon taistellut itseni tähän hetken ja uskon voittoon.

Minä näen sen minkä muutkin,

minä olen täynnä sitä mitä muutkin,

todellisuutta.

Minä!

Ikävöin jokaista väärää tietäni,
jota kuljin vain kasvaakseni

ikävöin jokaista viivaa asfaltissa,
jonka pintaa hivelin kesällä

ikävöin jokaista kyyneltä,
jonka vuodatin itsenäistyäkseni.

Odotan aika, jolloin kasvan taas
ja selviän vahvempana

eikä kohta ole enää sanaa;

"Vaikea.."

Mä odotan sitä, tuota ja häntä.
Vastauksia vastauksia.

Järjettömyyttä hivenellä hulluutta.

Odotan myös lomaa.