Siitä on jo vierähtänyt melkein kokonainen viikko kun lähdin maanantaina kohti junaa ja matkani alkoi kohti Helsinkiä ja herzicampia.
Minua pelotti, minua jännitti ja ajattelin, että viikko voisi olla elämäni hirvein sekä parhain kokemukseni.
Pian kuulutus kaikui junan vaunuun ja ajatuksistani kumpusi vain yksi lause: "Tästä se lähtee.."
Erityisen kiitoksen lasken jo tässä vaiheessa blogitustani koskien henkilöä nimeltä Pilvi. Hän oli se kyseinen henkilö, joka sai minut tälle kyseiselle leirille ja tarjosi minulle upeimman kokemuksen pitkiin aikoihin.
 |
| onneksi oon onnellinen/eksynyt leiriläinen |
Herzicampin teemana oli Voices of equality.. Oikeastaan pelkästään äänet, mutta leiri johdatteli tasa-arvoisuuteen ja sen tuottamaan ääneen. Ja se äänien sekamelska pääsi jo ensimmäisenä päivänä hyvään vauhtiin ja minun ei tarvinnut pelätä jääväni yksin koska tuolla leirillä se oli mahdotonta. Ihmiset puhuivat ja juttelivat, ihmiset olivat ystävällisiä ja välittivät. Heitä kiinnosti aidosti monet asiat.
Leiri ei kuitenkaan koostunut pelkästään suomalaisten vaikeasti lausuttavasta kielestä vaan se sisälsi myös kansainvälistä ääntä, koska leirillä oli ihmisiä Kosovosta, Keniasta, Virosta ja Kiinasta. Kansainvälistyin ja sain uusia ystäviä ulkomailta. Oli aivan uskomattoman upeaa päästä puhumaan englantia ja käyttämään sitä arjessa ja auttaessa. Tämän takia leirin ääni-teema tarjosi uskomattoman elämyksen joka tarjosi ääniä, jotka muulloin saattaa jäädä huomaamatta.
Leiri opetti avunantamisesta ja avun pyytämisestä. Vamma-päivä oli siihen mitä osuvin päivä oppia ymmärtämään ihmisiä kokeilemalla miltä tuntuu oikeasti elämään jonkun vamman kanssa. Puhuin leirillä ihmisten kanssa vammoistaan joita he omistivat ja opin näkemään taas elämää avarakatseisemmin. Ei elämä ole vain vamman takia jäänyt varjoon vaan se on opettanut meitä arvostamaan niitä asioita jotka meillä on paremmin ja myös näkemään vammamme osana meitä ja sen ollen hyvä asia.. Olemme tällöin oppineet hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme.
Nyt olen saanut ystäviä, olen päässyt tutustumaan itseeni ja näkemään maailmaa taas hieman avarammin. Kiitos kuuluu erityisesti koko johtoryhmälle ja leiriläisille. Olette tehneet ihmisten elämästä taas enemmän arvokkaan ja jakaneet elämänohjeita, joilla voidaan taas kestää päivästä toiseen.
Ja vielä tasa-arvo, jonka Herzi tarjosi oli upeaa. Se yhdisti ihmisiä, se opetti. Se tarjosi mahdollisuuden kohdata asioita, joita muulloin ei mahdollisesti kohtaisi. Se tarjosi tien parempaan huomiseen. Herzicamp yhdisti meidät aina aamun herätyksistä illan järjettömään naurukohtaukseen ja väsymyksen johdattamaan uneen. Herzicamp tarjosi paljon enemmän kuin mitä olisin voinut odottaa.
Nyt kotona istuessani ja tätä bloggausta kirjoittaessa olen onnellinen, että lähdin mukaan tähän leiriin. Jännitys ja pelko kaikonneena, onnellisena ja hieman väsyneenä olen tässä nyt ja kerron, että kokemus jonka olen viikon aikana saanut on ollut 100x suurempi kuin mitä odotukseni leiriä kohtaan olivat.
 |
| Antti kiittää ja kuittaa! |
And same in english:
It has been nearly a week when I left from Nastola and headed towards Helsinki by train.
I was scared and same time I was excited what should come when I leave from the train. Week could only be the worst or the greatest experiment in my life.
Than there came announced in the trail and only thought that passed trough my mind was "Here we go.."
Specially I want to thank Pilvi, because she was the person who invited me to this camp and offered me the best experiment.
|
| luckily i'm happy camper |
The Herzicamp theme were Voices of equality. Actually it was voices but camp led to talking about equality and voices that causes that. The tornado of voices got started already at the first day and I didn't have be a scared to left alone because in that camp it was impossible. People were chatting, people were friendly and they were caring about other people.
Camp didn't only consist of Finnish hard language but instead it consisted of international voices because there were people from Kosovo, Kenya, Estonia and Chine. I got Internationale and I got new friends from another countries. It was awesome to get to speak English and use it to help people. Even only for that voices-theme offered unique experiment.
Camp taught about helping and asking for a help. Disability-day was a day when I get to know how it is to live with a disability. I talked about disabilities during a camp and I get more wider view about life. Life isn't sad if you have disability and it taught to us that you must appreciate things that you have. If we accept ourselves and accept our disabilities and things that aren't our best sides than we are getting everything out of life.
Now I have had friend, got more to known about me and saw a world little more wider. Thanks to leader-group and all the campers. You have made peoples life more prized and shared instructions of live that can last to day to another.
And because of the equality that Herzi offered was great. It united people and it taught. It offered a chance to get faced to things that you wouldn't face in your original day. It offered a way to better morning. Herzicamp united us from the wakings in the morning till evening crazy laughing and lack of sleep. Herzicamp offered much more than I expected.
Now when I'm writing this blog text I'm happy that I got into this camp. Fears are gone and I'm tired. But the experiment was 100 times better than I expected.
|
| Antti thanks you all! |
