halasin montaa ihmistä, iloitsin.
Pian vaihtuu vuosi
niin erilainen vuosi tuli vietettyä
kysymysmerkki; se symboloi ensi vuotta.
12/30/2015
11/19/2015
Mennyt on ikuista
Elän mennyttä uudestaan,
Osa tulee elävämmin mieleen kun toiset.
Välillä tekis mieli paeta kun ne biisit soi. Juosta pakoon kun mieleen palaa menneisyyden haamut. Nykyään oon valmis ollu kohtaamaan ne biisit ja niiden muistoihin jääneet haamut.
eri tunnetiloja, eri aikakausia, eri päivä, eri vuosia ja vuosikymmeniä.
Tuntuu oudolta palata menneeseen, osalta tahtos pyytää anteeksi.
Osan tahtos unohtaa.
Erilaiset kappaleet vaihtuu koneella, eri ihmiset vaihtuu kasvojeni eteen.
Eri ihmiset eri tilanteet.
Osa tulee elävämmin mieleen kun toiset.
Toisia ei saa enää irti niistä kappaleista. Osa on jäänyt elämään artistien tai kappaleiden kasvoiksi.
Välillä tekis mieli paeta kun ne biisit soi. Juosta pakoon kun mieleen palaa menneisyyden haamut. Nykyään oon valmis ollu kohtaamaan ne biisit ja niiden muistoihin jääneet haamut.
On oikeasti tullut otettua aikuisuuteen harppaus.
Mä ymmärrän nyt. Muistot elää ja aika kultaa ne.
11/03/2015
Sirkustaiteilija - Työn ja koulun välillä
Minä olen tosiaan nyt trapetsitaiteillut työn ja koulun/sekä vapaa-ajan välillä.
Oon aina ollut maailmankaikkeuden huonoin keskittymään kouluun, vaikka samalla mä oon aina halunnut kouluttua lisää ja näyttää maailmalle et kyl minusta on opiskelemaan.
Mä tosiaan oon aloittanut matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinnon ensimmäistä tutkinnonosaa suorittamaan. Pää on mennyt kokoajan sellasen sakean usvan keskellä. Töitä töitä töitä, siinä ohessa kouluhommelit.
Välillä aina tuntuu et tekis mieli lyödä kimpsut ja kampsut kasaan ja lopettaa. Lähtee vaan kuluttamaan katuja ja mennä pois tästä touhusta. Toisaalta välillä tää tuntuu niin mun jutulta. Tää vaa vaatii aikaa ja työtä.
Ja siihen kaiken keskelle mä yritän ujuttaa vapaa-ajan. Se on aika vaikea maailma. Ajankäyttö on rajoitettu.
Mut onneks on kalenteri. Se pysyy paremmin ajassa kuin mä.
Oon aina ollut maailmankaikkeuden huonoin keskittymään kouluun, vaikka samalla mä oon aina halunnut kouluttua lisää ja näyttää maailmalle et kyl minusta on opiskelemaan.
Mä tosiaan oon aloittanut matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinnon ensimmäistä tutkinnonosaa suorittamaan. Pää on mennyt kokoajan sellasen sakean usvan keskellä. Töitä töitä töitä, siinä ohessa kouluhommelit.
Välillä aina tuntuu et tekis mieli lyödä kimpsut ja kampsut kasaan ja lopettaa. Lähtee vaan kuluttamaan katuja ja mennä pois tästä touhusta. Toisaalta välillä tää tuntuu niin mun jutulta. Tää vaa vaatii aikaa ja työtä.
Ja siihen kaiken keskelle mä yritän ujuttaa vapaa-ajan. Se on aika vaikea maailma. Ajankäyttö on rajoitettu.
Mut onneks on kalenteri. Se pysyy paremmin ajassa kuin mä.
10/26/2015
Mihin tää aika kiitää?
Kuukausittain yksi teksti.
Tuntuu et elämä vie mua vähän liian lujaa.
Tahtois taas hetkes pysähtyä ja kuunnella itteää.
Jakaa ne kaikki miljoonat ajatukset mitkä vetää ruuhka-ajan kilpailua mun mielen valtatiellä.
Mut jotenkin oon vaan hetkeks ollu niin loppu puhumaan.
Niin loppu ajattelemaan.
Tuntuu et elämä vie mua vähän liian lujaa.
Tahtois taas hetkes pysähtyä ja kuunnella itteää.
Jakaa ne kaikki miljoonat ajatukset mitkä vetää ruuhka-ajan kilpailua mun mielen valtatiellä.
Mut jotenkin oon vaan hetkeks ollu niin loppu puhumaan.
Niin loppu ajattelemaan.
9/28/2015
V*ttu on osa puhekieltä
Yleensä en jaksa, enkä otakaan osaa mihinkään maailman menossa.
Antaa sen taapertaa omaa vauhtiaa, ni mä meen omaa vauhtiani.
Nyt kuitenkin tahdon ottaa kantaa niinkin arkeentuneeseen aiheeseen kuin kiroilu.
Meistä jokainen osaa kiroilla, osa tekee sitä vähemmän ja joku tekee sitä vähän enemmän.
Itse varmaan tipahdan osapuilleen keskikastiin tässä hommassa, jolla vahingossa ja useinkin huomaamattomasti putoaa kirosana lauseen sekaan. Se ei sävähdä korvaan enää nykypäivänä niinkuin ennen; kiroilu on arkeentunutta.
Kiroilu kertoo myös siitä, ettei meillä ole muunlaisia sanoja täyttämään tyhjiä kohtia lauseistamme vaan on helpompi tehostaa lausetta heittämälle muutama v-sanainen väliin ja kiljua perkelettä kurkku suorana kun en taaskaan osaa kasata huonekalua, josta löytyy 102 ruuvia ja sektoreita tuolissa on A:sta F:ään.
Vaikka oli mukava puhua kiroilusta noin niinkun yleensä, niin tahdoin kohdistaa tämän nyt kuitenkin siihen että minkälaiseen kohteeseen käytämme tätä kiroilua. Olen nyt muutamaan kertaan jo kuullut kun ikävuosilta 5-10vuotiaalle isä huutaa "helvetti koita nyt päättää" "älä nyt vittu muuta kokoajan mieltäs".
Ja minusta tämä on ihan helvetin väärin. Tämä on todellakin väärä tapa kasvattaa ihmistä tähän yhteiskuntaan. Itse muistan, ettei minusta saanut kuulla kirosanoja nuorena ollenkaan. Minua opetti kiroilemaan ala-asteen vitosella luokkatoverit. Ei kukaan muu. Ja silloinkin uskalsin sanoa paska. Ja sekin tuntui väärältä. Joten kiroilu palasi uudestaan ylemmillä luokka-asteilla ja eri koulussa.
Se, että mä kuulen nykyään jo eka- ja tokaluokkalaisten suusta vittua niin mä koen et täs maailmas on tapahtumas jotain pahaa. Se ei oo lähtösin niistä lapsista. Se on lähtösin liian paljon nykyään sieltä vanhemmasta päästä. Ei enää osata hallita tunteitaan, ei tiedetä miten lapselle puhua. Huudetaan h*lvettii ja p*skaa aivankuin se ois aivan normaalia. Se ei oo.
Lapsi oppii et se on ihan arkea ja siitä ne kärsii jossain vaiheessa. Oon jutellu joskus ihmisten kaa jonka joka toinen sana oli v*ttu. Kyseessä oli myös naispuolinen henkilö. Vittu tuntuu nykyään sopivan jokaisen suomalaisen suuhun. Se oli vaikeaa kuultavaa. Se sävähti korvaan. Ja tulin pohtineeksi, että pystyykö tuollainen ihminen puhumaan sivistyneemmin ikinä tai mitenkä sitten työelämässä. On varmasti työn takana unohtaa perkeleet suusta kun on tekemisissä työn merkeissä ihmisten kanssa.
Siksi mä toivon, että ihmiset puuttuis siihen miten ne puhuu ja missä seurassa. Mieluummin olisi hiljaa silloinkun siinä on sellainen ihminen, joka vasta opettelee miten tässä maailmassa mennään. Kiroilu on osa ihmisiä, mutta sitä ei tarvitse viljellä ja kastella päivittäin. Itsekin olen vähentänyt. Yritetään, josko lapset ei "äiti" sanan sijaan oppisi sanomaan heti "p*ska".
Antaa sen taapertaa omaa vauhtiaa, ni mä meen omaa vauhtiani.
Nyt kuitenkin tahdon ottaa kantaa niinkin arkeentuneeseen aiheeseen kuin kiroilu.
Meistä jokainen osaa kiroilla, osa tekee sitä vähemmän ja joku tekee sitä vähän enemmän.
Itse varmaan tipahdan osapuilleen keskikastiin tässä hommassa, jolla vahingossa ja useinkin huomaamattomasti putoaa kirosana lauseen sekaan. Se ei sävähdä korvaan enää nykypäivänä niinkuin ennen; kiroilu on arkeentunutta.
Kiroilu kertoo myös siitä, ettei meillä ole muunlaisia sanoja täyttämään tyhjiä kohtia lauseistamme vaan on helpompi tehostaa lausetta heittämälle muutama v-sanainen väliin ja kiljua perkelettä kurkku suorana kun en taaskaan osaa kasata huonekalua, josta löytyy 102 ruuvia ja sektoreita tuolissa on A:sta F:ään.
Vaikka oli mukava puhua kiroilusta noin niinkun yleensä, niin tahdoin kohdistaa tämän nyt kuitenkin siihen että minkälaiseen kohteeseen käytämme tätä kiroilua. Olen nyt muutamaan kertaan jo kuullut kun ikävuosilta 5-10vuotiaalle isä huutaa "helvetti koita nyt päättää" "älä nyt vittu muuta kokoajan mieltäs".
Ja minusta tämä on ihan helvetin väärin. Tämä on todellakin väärä tapa kasvattaa ihmistä tähän yhteiskuntaan. Itse muistan, ettei minusta saanut kuulla kirosanoja nuorena ollenkaan. Minua opetti kiroilemaan ala-asteen vitosella luokkatoverit. Ei kukaan muu. Ja silloinkin uskalsin sanoa paska. Ja sekin tuntui väärältä. Joten kiroilu palasi uudestaan ylemmillä luokka-asteilla ja eri koulussa.
Se, että mä kuulen nykyään jo eka- ja tokaluokkalaisten suusta vittua niin mä koen et täs maailmas on tapahtumas jotain pahaa. Se ei oo lähtösin niistä lapsista. Se on lähtösin liian paljon nykyään sieltä vanhemmasta päästä. Ei enää osata hallita tunteitaan, ei tiedetä miten lapselle puhua. Huudetaan h*lvettii ja p*skaa aivankuin se ois aivan normaalia. Se ei oo.
Lapsi oppii et se on ihan arkea ja siitä ne kärsii jossain vaiheessa. Oon jutellu joskus ihmisten kaa jonka joka toinen sana oli v*ttu. Kyseessä oli myös naispuolinen henkilö. Vittu tuntuu nykyään sopivan jokaisen suomalaisen suuhun. Se oli vaikeaa kuultavaa. Se sävähti korvaan. Ja tulin pohtineeksi, että pystyykö tuollainen ihminen puhumaan sivistyneemmin ikinä tai mitenkä sitten työelämässä. On varmasti työn takana unohtaa perkeleet suusta kun on tekemisissä työn merkeissä ihmisten kanssa.
Siksi mä toivon, että ihmiset puuttuis siihen miten ne puhuu ja missä seurassa. Mieluummin olisi hiljaa silloinkun siinä on sellainen ihminen, joka vasta opettelee miten tässä maailmassa mennään. Kiroilu on osa ihmisiä, mutta sitä ei tarvitse viljellä ja kastella päivittäin. Itsekin olen vähentänyt. Yritetään, josko lapset ei "äiti" sanan sijaan oppisi sanomaan heti "p*ska".
9/25/2015
Yksin on yksinäistä
Eilen yöllä, olin vähän katsomassa yöelämää ja sen hämärää alkoholinkatkuista maailmaa.
Juttelin ystäväni kanssa, muutamankin.
Viimein taas yksi kertoi muuttavansa.
Silloin se iski minuun. Olen jäänyt yksin. Yksin tähän kaupunkiin, sekä yksin näille kaduille.
Se karu todellisuus löi mua kasvoihin. Kaikki mun pitempiaikaiset ystävät ovat muuttaneet pois tästä kaupungista. Ja nyt kun istun päivällä kotona katselemassa auringon valoa, joka heijastuu vastakkaisen talon parvekkeille en saa pois päästäni ajatusta: "Kenen kanssa ja minne?"
Ei ole ketään ketä voin pyytää kahville, ei ketään kenen kanssa menisin extemporeen päivälliselle.
Mul alkaa ystävät hupenea tässä kaupungissa.
Onhan ne noissa lähikaupungeissa, mutta välimatka on aina välimatka. En voi vaan kuvitella yhtäkkiä lähteväni junalla johonkin. Se ei vaan toimi niin.
Ja se tuntuu yksinäiseltä. Todella yksinäiseltä.
Ja se oikeesti vähän pelottaa.
Juttelin ystäväni kanssa, muutamankin.
Viimein taas yksi kertoi muuttavansa.
Silloin se iski minuun. Olen jäänyt yksin. Yksin tähän kaupunkiin, sekä yksin näille kaduille.
Se karu todellisuus löi mua kasvoihin. Kaikki mun pitempiaikaiset ystävät ovat muuttaneet pois tästä kaupungista. Ja nyt kun istun päivällä kotona katselemassa auringon valoa, joka heijastuu vastakkaisen talon parvekkeille en saa pois päästäni ajatusta: "Kenen kanssa ja minne?"
Ei ole ketään ketä voin pyytää kahville, ei ketään kenen kanssa menisin extemporeen päivälliselle.
Mul alkaa ystävät hupenea tässä kaupungissa.
Onhan ne noissa lähikaupungeissa, mutta välimatka on aina välimatka. En voi vaan kuvitella yhtäkkiä lähteväni junalla johonkin. Se ei vaan toimi niin.
Ja se tuntuu yksinäiseltä. Todella yksinäiseltä.
Ja se oikeesti vähän pelottaa.
9/07/2015
Vuorotyö - henkinen ja fyysinen kivi kengässä
"Taasko sä oot töissä" "Sä oot aina töissä" "Etkö sä muka voi saada ketää muuta hoitamaan sun vuoroa" "Taasko sä oot viikonlopun töissä" "Mite sä jaksat tommosta?"
Niin kysymyksii jotka oon kuullu pitkään jo. Oikeestaa heti ku menin työelämään.
Vuorotyö, kolmi-vuorotyö. Aamua, iltaa, viikonloppua.
Avaanpa vähän tätä vuorotyö elämää.
Tähän hommaan pitää olla pikkasen mielenvikanen et tätä jaksaa. Pitää oikeesti ja aidosti jollain tasolla rakastaa sitä mitä tekee. Sillä jos sä et pidä työstäs ni tää työ varsinkin voi olla henkisesti koettelevaa. Täs vaaditaa mielenlujuutta, mukautumista tilanteisiin ja hermoja. Sitä tää homma kysyy välillä tosi paljon.
Välillä tuntuu et viikonloput on sellainen homma et se on mulle sama kun jollekin maanantai tai tiistai. Paitsi et mä saatan olla hymyilemäs asiakkaille kassalla vielä aamu viiden aikaan. Kaverit kysyy et lähetkö baariin. Tai kysyivät joskus, kunnes pääsääntöisesti vastaus oli ei. Nykyään kysytää vaa et ootko taas töis. Siihen myönnyn.
Tää työ on myös semmonen homma, ettei tässä vaan paikata vuoroja ja tehdä vuoronvaihtoja kun pitäs jokaiseen ikuiseen kissanristijäisiin ja muihin päästä. Koska kuka haluaa yhtäkkiä vaikka vapaapäivänään tulla lauantai yöksi sun tilalle töihin kun vois itte olla nauttimas elosta. Aina ei vaan voi. Sillehän ei mitään voi.
Ihmissuhteiden kohdal tää työ voi olla välillä myös koettelemus. Mulla on monia hyviä ystäviä, joita ei vaan joka kerta(lue edes kerran kuukaudessa tahi kahdessa) ehdi nähdä kun kaikki työvuorot menevät ristiin. Ja sitten kun mulla ma/ti on vapaa niin katso saatko ketään sun kanssa joraamaan vapaan kunniaksi. En usko.
Tää vaatii paljon myös muilta ihmisiltä kärsivällisyyttä. Se ei vähennä mun kiinnostusta ketään kohtaan jos välillä mä en vaan jaksa mennä ja tavata.
Tästä aasinsiltana fyysiseen jaksamiseen. Tää työ, vaihtuvien vuorokausirytmien takia on myös todella uuvuttavaa keholle. Sen takia se lepo bailauksen ja sosiaalisten tapaamisten sijaan on huomattavasti houkuttelevamman kuuloista. Vaikka en sanokaan etteikö se välillä olisikin tervettä vähän päästellä höyryjä ja yhtälailla ihmisten tapaaminen on keholle ja mielelle hyväksi. Silti lepo kuulostaa jopa lauantai-iltana houkuttelevammalta kuin lähteä vetämään shottia radalle.
Tää työ on silti unelma. Tätä hommaa pitää rakastaa. Mä pidän kuitenkin siitä mitä mä teen.
Tiedän et joskus ehkä aamua koko viikko ja vklp vapaat ois kivan kuulosia. Mut toisaalta saan mä nauttia vapaani siinä muiden arjen keskellä.
Nauttikaa siitä mitä teette, mutta muistakaa myös vahtia omaa kehoa ja sen jaksamista.
Niin kysymyksii jotka oon kuullu pitkään jo. Oikeestaa heti ku menin työelämään.
Vuorotyö, kolmi-vuorotyö. Aamua, iltaa, viikonloppua.
Avaanpa vähän tätä vuorotyö elämää.
Tähän hommaan pitää olla pikkasen mielenvikanen et tätä jaksaa. Pitää oikeesti ja aidosti jollain tasolla rakastaa sitä mitä tekee. Sillä jos sä et pidä työstäs ni tää työ varsinkin voi olla henkisesti koettelevaa. Täs vaaditaa mielenlujuutta, mukautumista tilanteisiin ja hermoja. Sitä tää homma kysyy välillä tosi paljon.
Välillä tuntuu et viikonloput on sellainen homma et se on mulle sama kun jollekin maanantai tai tiistai. Paitsi et mä saatan olla hymyilemäs asiakkaille kassalla vielä aamu viiden aikaan. Kaverit kysyy et lähetkö baariin. Tai kysyivät joskus, kunnes pääsääntöisesti vastaus oli ei. Nykyään kysytää vaa et ootko taas töis. Siihen myönnyn.
Tää työ on myös semmonen homma, ettei tässä vaan paikata vuoroja ja tehdä vuoronvaihtoja kun pitäs jokaiseen ikuiseen kissanristijäisiin ja muihin päästä. Koska kuka haluaa yhtäkkiä vaikka vapaapäivänään tulla lauantai yöksi sun tilalle töihin kun vois itte olla nauttimas elosta. Aina ei vaan voi. Sillehän ei mitään voi.
Ihmissuhteiden kohdal tää työ voi olla välillä myös koettelemus. Mulla on monia hyviä ystäviä, joita ei vaan joka kerta(lue edes kerran kuukaudessa tahi kahdessa) ehdi nähdä kun kaikki työvuorot menevät ristiin. Ja sitten kun mulla ma/ti on vapaa niin katso saatko ketään sun kanssa joraamaan vapaan kunniaksi. En usko.
Tää vaatii paljon myös muilta ihmisiltä kärsivällisyyttä. Se ei vähennä mun kiinnostusta ketään kohtaan jos välillä mä en vaan jaksa mennä ja tavata.
Tästä aasinsiltana fyysiseen jaksamiseen. Tää työ, vaihtuvien vuorokausirytmien takia on myös todella uuvuttavaa keholle. Sen takia se lepo bailauksen ja sosiaalisten tapaamisten sijaan on huomattavasti houkuttelevamman kuuloista. Vaikka en sanokaan etteikö se välillä olisikin tervettä vähän päästellä höyryjä ja yhtälailla ihmisten tapaaminen on keholle ja mielelle hyväksi. Silti lepo kuulostaa jopa lauantai-iltana houkuttelevammalta kuin lähteä vetämään shottia radalle.
Tää työ on silti unelma. Tätä hommaa pitää rakastaa. Mä pidän kuitenkin siitä mitä mä teen.
Tiedän et joskus ehkä aamua koko viikko ja vklp vapaat ois kivan kuulosia. Mut toisaalta saan mä nauttia vapaani siinä muiden arjen keskellä.
Nauttikaa siitä mitä teette, mutta muistakaa myös vahtia omaa kehoa ja sen jaksamista.
Spontaani
Pakko sanoa, että elämäni on spontaania monessa suhteessa ja varsinkin työn puolesta.
Lauantaina olin matkasta Ikeasta kotiin. Olin saanut kaiken melkeinpä mitä kotiini tarvitsisin valmiiksi.
Automatkalla soi puhelu: "Lähdetkö Jyväskylään viikoksi töihin, lähtö huomen aamusta?"
Oli pakko myöntyä kun ei on loppujen lopuksi vaikea sana.
Nyt istun hotellilla toista päivääni ja pian matkaan töihin touhuamaan.
Mutta kyllä tästä viikosta taas jotain saa irti. Oppii varmasti jotain uutta.
Verkostoituu. Se on aina hyväksi.
Lauantaina olin matkasta Ikeasta kotiin. Olin saanut kaiken melkeinpä mitä kotiini tarvitsisin valmiiksi.
Automatkalla soi puhelu: "Lähdetkö Jyväskylään viikoksi töihin, lähtö huomen aamusta?"
Oli pakko myöntyä kun ei on loppujen lopuksi vaikea sana.
Nyt istun hotellilla toista päivääni ja pian matkaan töihin touhuamaan.
Mutta kyllä tästä viikosta taas jotain saa irti. Oppii varmasti jotain uutta.
Verkostoituu. Se on aina hyväksi.
9/04/2015
Muutosten meressä pikkuhiljaa
Indiemusiikki pyyhkii uuden asuntoni seiniä.
Pikkuhiljaa on tapahtunut paljon ja vähän enemmän.
Koulukin alkoi työn ohessa, se jännittää.
Muutaman vuoden päästä saattaisi olla matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinto kourassa.
Se olisi hienoa.
Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa on tapahtunut paljon ja vähän enemmän.
Koulukin alkoi työn ohessa, se jännittää.
Muutaman vuoden päästä saattaisi olla matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinto kourassa.
Se olisi hienoa.
Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa.
8/15/2015
Risteyskohtia ja rajapaikkoja
Välillä tää elämä tuntuu menevän niin nopeasti,
on muuttoa, on uusia paikkoja.
On töitä, on liikaa töitä.
On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.
Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.
Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,
Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.
En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,
Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.
Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.
on muuttoa, on uusia paikkoja.
On töitä, on liikaa töitä.
On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.
Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.
Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,
Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.
En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,
Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.
Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.
7/17/2015
Elävä kuollut
Sinä veit minut pimeänkiertämään mustepulloon.
Stressi. Sä oot melkein saanut mut palamaan loppuun. Mut mä kieltäydyn siitä.
Anteeksi. Tälläinen mä vaan oon. Mahdotonta miellyttää ja mahdoton ihminen ymmärtämään.
Laitoit pullon kiinni ja ravistelit. Riepottelit mua, mun päätä ja mun kroppaa.
Sä sait mut pohjalle vajoamaan, kuopimaan pimeää sieluttomuutta.
Sait mut valvomaan unettomia öitä, haukottelemaan valvottuja päiviä.
Sait miettimään jaksaako sitä kulkea tässä musteessa, liejussa, suossa.
Mulla ei oo ollu ees keinoja päästä pois. Oon vaan koittanut haukkoa happea pinnalta.
Stressi. Sä oot melkein saanut mut palamaan loppuun. Mut mä kieltäydyn siitä.
Mä oon nähnyt mitä se tekee muille. Mä en tahdo et saat mut romahtamaan pohjalle asti.
Oon tehnyt sun olonkin välillä epämukavaksi, riepotellu sua sanoil kun mua itseäni ei jaksanut enää kiinnostaa mun omakaan seura. Teki mieli repiä vaan hiukset päästä, maalata kasvoihin uudet värit ja paeta. Paeta johonkin kauas tai vieläkin lähemmäs.
Laskea vesille pieni purjevene. Antaa sen viedä minut, minut ja kehoni kauas.
Kunnes joku päivä osuisin karille. Ja aloittaisin askeleet alusta.
Anteeksi. Tälläinen mä vaan oon. Mahdotonta miellyttää ja mahdoton ihminen ymmärtämään.
Would you lie for me?
Cross your sorry heart and hope to die for me?
Would you pin me to a wall?
Would you beg or would you crawl?
Stick a needle in your hungry eyes for me?
Välillä mietin oonko mä jaksaja vai luovuttaja.
7/03/2015
Mun elämästä tulee vielä tarina
Loma on lusittu, silti mieli elää jonkintasoisessa levossa.
Makaan huoneeni sängyllä kuunnellen biisiä powerful.
Hymyilen. Katseen kierrellen huonettani. Minä olen tässä hetkessä vaikka pian pitääkin töihin mennä.
En tiedä kerroinko teille, mutta olen ylentynyt työssäni vuoropäälliköksi, mikä on sekä hienoa ja rankkaa.
Paljon enemmän vastuuta. Samalla olen kokenut tän kasvattavan mun minäkuvaa. Oon oppinut omista vahvuuksistani paljon enemmän ja samalla myöskin kuinka toimia muiden kanssa niin et hommat rullaa.
Oon varma et tää vuosi taas tulee menemään nopeasti. Oon päättänyt oppia niin paljon kuin mahdollista tästä johtamisesta ja organisoinnista. Hetkittäin tää tuntuu mulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, mikä taas vahvistaa sitä miksi tahdon kouluttautua tulevaisuudessa.
Mä aion vielä tehdä suuria. Sen oon päättänyt.
Ehkä musta joku päivä tulee ravintolapäällikkö, ehkä mä perustan oman yrityksen. Ehkä ja ehkä.
Mitäpä jos muuttaisin sen sanan "ehkä" sanaksi "kun".
Must tullaan kuulee vielä, mä aion paiskoa sen eteen töitä.
Makaan huoneeni sängyllä kuunnellen biisiä powerful.
Hymyilen. Katseen kierrellen huonettani. Minä olen tässä hetkessä vaikka pian pitääkin töihin mennä.
En tiedä kerroinko teille, mutta olen ylentynyt työssäni vuoropäälliköksi, mikä on sekä hienoa ja rankkaa.
Paljon enemmän vastuuta. Samalla olen kokenut tän kasvattavan mun minäkuvaa. Oon oppinut omista vahvuuksistani paljon enemmän ja samalla myöskin kuinka toimia muiden kanssa niin et hommat rullaa.
Oon varma et tää vuosi taas tulee menemään nopeasti. Oon päättänyt oppia niin paljon kuin mahdollista tästä johtamisesta ja organisoinnista. Hetkittäin tää tuntuu mulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, mikä taas vahvistaa sitä miksi tahdon kouluttautua tulevaisuudessa.
Mä aion vielä tehdä suuria. Sen oon päättänyt.
Ehkä musta joku päivä tulee ravintolapäällikkö, ehkä mä perustan oman yrityksen. Ehkä ja ehkä.
Mitäpä jos muuttaisin sen sanan "ehkä" sanaksi "kun".
Must tullaan kuulee vielä, mä aion paiskoa sen eteen töitä.
6/13/2015
Kuinka ikävöin kirjoittamista,
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.
Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.
Lomaa, hermolomaa, stressilomaa
Tahdon tapahtumia, janoan menoa
tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan
kuitenkaan sen haittaamatta.
Sitä odotan.
Ja sitä naurua.
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.
Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.
Lomaa, hermolomaa, stressilomaa
Tahdon tapahtumia, janoan menoa
tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan
kuitenkaan sen haittaamatta.
Sitä odotan.
Ja sitä naurua.
5/21/2015
Kiitti
Oon tutkaillut et tää yleinen sairaus bloggaajien kesken: Keväinen blogipäivitysten poissaolo on ollut vahvasti monenkin blogin osalla.
Minäkin olen massan mukana pysynyt hiljaa taka-alalla ja lukenut vaan muiden blogeja.
Mut koska tänään mä sain tän taas avattua niin teen pienen päivityksen elämästäni:
- Elämäntapamuutosta
- Elämäntapamuutosta
- Ylennys
- Sisustamista
- Ahdinkoa
- Onnea
- Juhlia
- Töitätöitätöitä
- Vapaata
- Tavoitteita
On huippua elää tätä elämää.
4/21/2015
En oo mikää perusduunari vaan just mä
Kirjoitan Oulusta työkuvioiden merkeissä.
Elämä on todella spontaania, sunnuntaina kysyttiin mahdollisuudestani lähteä Ouluun kouluttamaan ihmisiä työssään ja suostuin. Jo seuraavana aamuna heräsin neljän aikaan ja istuin jo ennen puolta päivää koneessa matkalla Etelä-Suomesta Ouluun.
Ajattelin että viikko ei tule olemaan helppo, mutta en myöskään arvannut kuinka rankka siitä tulee. Paljon työtä. Pitkiä päiviä. Paljon puhumista. Paljon opetettavaa.
Silti reissussa on monta hyvää puolta. Pääsen näkemään ja oppimaan paljon lisää. Opin johtamaan ja ohjaamaan ja tarjoamaan omaa tietoa toisille. Saan nauttia viikon hotellielosta ja buffa-aamiaisista. Näen uuden kaupungin, uusia paikkoja.
Saan samalla aikaa itselleni ja itsenäiselle olemiselle. Tuntuu rankalta, mutta oikein upealta tilaisuudelta. Nyt mun on näytettävä muille, että musta on tähän työhön ja et en oo pelkkä perusduunari. Päättäväisyys ja positiivinen asenne ohjaa tekemistä todella paljon.
Nyt istun hotellilla kirjoittamassa tämän tekstin päätöksen, ennenkuin lähden etsimään kauppaa josta saan ruokaa tänne. Sitten lähden hymyssä suin ja päättäväisenä takaisin työmaalle minkä takia minut on tänne tuotu.
Ja mä aion näyttää et mä pärjään. Koska pärjäänhän mä :)
Saan samalla aikaa itselleni ja itsenäiselle olemiselle. Tuntuu rankalta, mutta oikein upealta tilaisuudelta. Nyt mun on näytettävä muille, että musta on tähän työhön ja et en oo pelkkä perusduunari. Päättäväisyys ja positiivinen asenne ohjaa tekemistä todella paljon.
Nyt istun hotellilla kirjoittamassa tämän tekstin päätöksen, ennenkuin lähden etsimään kauppaa josta saan ruokaa tänne. Sitten lähden hymyssä suin ja päättäväisenä takaisin työmaalle minkä takia minut on tänne tuotu.
Ja mä aion näyttää et mä pärjään. Koska pärjäänhän mä :)
4/13/2015
Todellisuutta paossa
Aika on vaa lipunut, on tullut katseltua ja luettua ihmisten blogeja.
Samalla pettyneenä olen selaillut omaani joka lipuu liki vaitonaisena.
Elämäni on pyörinyt tällä hetkellä tunteilun, saleilun, vapaan ja työn välillä.
Välillä olen eksyksissä itseni kanssa. Oon aina ollu aika rauhallinen ihminen ja sosiaalinen.
Nyt on lähiaikoina peilikuvajaiseni ja heijastukseni ottanut paikan persoonassani ja tehneet siitä nurinkurisen.
Temperamenttinen, hyökkäävä ja etäinen. Sellainen olento minusta on tullut.
Ehkä tarvin lomaa.
Lomaa itestäni.
Tai ehkä hetken loman tästä todellisuudesta.
Samalla pettyneenä olen selaillut omaani joka lipuu liki vaitonaisena.
Elämäni on pyörinyt tällä hetkellä tunteilun, saleilun, vapaan ja työn välillä.
Välillä olen eksyksissä itseni kanssa. Oon aina ollu aika rauhallinen ihminen ja sosiaalinen.
Nyt on lähiaikoina peilikuvajaiseni ja heijastukseni ottanut paikan persoonassani ja tehneet siitä nurinkurisen.
Temperamenttinen, hyökkäävä ja etäinen. Sellainen olento minusta on tullut.
Ehkä tarvin lomaa.
Lomaa itestäni.
Tai ehkä hetken loman tästä todellisuudesta.
3/06/2015
Challenge for myself
Kesä on kohta. Moni on aloittanut sen jonka mun piti aloittaa aikapäiviä sitten.
Itsensä reenaaminen.
Enkä tavoittele vain kesää kohden olevaa kroppamuokkausta vaan elämäntapamuutosta.
Mua valehtelematta ällöttää mun kroppa. Mä en oo sinut itteni kaa täl hetkel ja tuntuu et mun pitää tehdä jo itseni eteen enemmän.
Samalla mä näen sen parantavan mun henkistä terveyttä kuin myös fyysistä.
On aika haastaa itsensä.
Menen tänään salille. Pelottaa. Entä jos tää tyssää niiku kaikki kun motivaatio on aina vaa 50% ku vaadittas 120%?
Itsensä reenaaminen.
Enkä tavoittele vain kesää kohden olevaa kroppamuokkausta vaan elämäntapamuutosta.
Mua valehtelematta ällöttää mun kroppa. Mä en oo sinut itteni kaa täl hetkel ja tuntuu et mun pitää tehdä jo itseni eteen enemmän.
Samalla mä näen sen parantavan mun henkistä terveyttä kuin myös fyysistä.
On aika haastaa itsensä.
Menen tänään salille. Pelottaa. Entä jos tää tyssää niiku kaikki kun motivaatio on aina vaa 50% ku vaadittas 120%?
2/26/2015
Puhutaa kerrankin suoraan, osaanko mä tätä juttua ollenkaa?
Uudelleen vanhan piirtämistä,
vanhojen haavojen yliviivaamista,
peilikuvan töhrimistä.
Teen kaikkeni mutten ole kaikkea,
tarjoan sen mitä kykenen, mutta tuntuu ettei se riitä.
Pelottaa et tää o sama tarina samalla käsikirjoituksella.
Turhamaisuus yliviivattu itsekriittisyydellä ja täydennetty itsekeskeisellä hyväntahtoisuudella.
Ylempi lause on yhtä järjetön kuin koko teksti. Silti se kertoo minulle jotain. Ja silloin olen järjissäni.
Pyydän et kelpaisin sellaisena kuin oon.
Tulee tunne et se tuntuu vaa liian vaikealta.
Mä oon poistyöntävä, luontevampi ystävä kuin rakastaja. Vaikka musta löytyy sekin puoli.
Anteeksi.
Tuntuu välillä että sä hukkaat liikaa sun täydellisyyttä muhun. Epätäydelliseen muuttumattomaan mieheen.
Ressaa et tää mitä mä oon.. Ei tuu koskaa olee tarpeeksi.
Ja mun täytys muuttua... Tiedän sen itsekki.
vanhojen haavojen yliviivaamista,
peilikuvan töhrimistä.
Teen kaikkeni mutten ole kaikkea,
tarjoan sen mitä kykenen, mutta tuntuu ettei se riitä.
Pelottaa et tää o sama tarina samalla käsikirjoituksella.
Turhamaisuus yliviivattu itsekriittisyydellä ja täydennetty itsekeskeisellä hyväntahtoisuudella.
Ylempi lause on yhtä järjetön kuin koko teksti. Silti se kertoo minulle jotain. Ja silloin olen järjissäni.
Pyydän et kelpaisin sellaisena kuin oon.
Tulee tunne et se tuntuu vaa liian vaikealta.
Mä oon poistyöntävä, luontevampi ystävä kuin rakastaja. Vaikka musta löytyy sekin puoli.
Anteeksi.
Tuntuu välillä että sä hukkaat liikaa sun täydellisyyttä muhun. Epätäydelliseen muuttumattomaan mieheen.
Ressaa et tää mitä mä oon.. Ei tuu koskaa olee tarpeeksi.
Ja mun täytys muuttua... Tiedän sen itsekki.
2/04/2015
I'm a ruin
Mua välil pelottaa,
kaikki tää muutos.
Tää työn vaihto, tää paikan vaihto. Tää kaikki.
Uudet ihmiset, uudet läheiset.
Mua pelottaa,
kun mulle o jo tapahtunu kaikkea, että jaksanko mä uskoa tunteiluun?
Et onko musta tarpeeksi tähän kaikkeen.
Hymyyn, välittämiseen, sydämellä elämiseen.
Hymyyn, välittämiseen, sydämellä elämiseen.
Oon pitkään ollut ihminen, jonka sydän ei elä yhtä täyteliäästi kuin järki.
Mä en enää oo oppinut erottaa tunteita toisistaa. Kaikki tuntuu aika tasapaksulta.
Mä tiedän asiat, jotka mua alkaa harmittamaan. Asiat, jotka mua hymyilyttää.
Mut en osaa erottaa niistä mitkä oikeasti on surua ja vihaa, mikä hauskaa ja oikeasti vaan ihanaa.
Ja se vastaanottaminen hyviin asioihin on mulla aika kylmää. Mä en osaa vaa reagoida niihin...
Samalla mua pelottaa et niitä käytetään vaa aseina mua vastaa.
Mua pelottaa tuntea. Pelottaa niin kauheasti.
I wanna be free
1/24/2015
1/21/2015
Elastic heart
Kun vain osaisin kuvailla sulle mun menneisyyden viiltoja,
niin et ymmärtäisit kuin paljon mulle merkkaa jos sua ees kiinnostaa kun kerron sulle.
Tai et sä reagoit ja sanot jotain.
Mä näen mun menneisyyden haamuja ja Tove Lo - Habitsin tavoin "I gotta stay high all the time to keep you off my mind" saadakseni ne aaveet pysymään poissa.
Aaveet ovat jättäneet arvet ja just siks mä toivoisin et sä oisit siinä.
Valmiina vielä seisoo mun vierellä kun mua ahdistaa.
Silloinkin kun työnnän sut pois ja vaivun siihen synkkään tilaan.
Mä oon ihminen joka tarvii välillä tilansa, mutta myös ihminen joka kaipaa sen toisen siihen.
En vaa osaa enää haalia sitä läheisyyttä viereen. Vaatia sua siihen. Mä nautin kuitenkin aina kun sä jäät siihen mun viereen.
En oo ennen vaa kokenut sitä niin paljon. Läheisyyttä nimittäin.
Kun sä vaa ymmärrät et mä en tahdo uutta haavaa sydämeeni.
Se on jo kestänyt tarpeeksi monta osumaa.
Still I miss u.
niin et ymmärtäisit kuin paljon mulle merkkaa jos sua ees kiinnostaa kun kerron sulle.
Tai et sä reagoit ja sanot jotain.
Mä näen mun menneisyyden haamuja ja Tove Lo - Habitsin tavoin "I gotta stay high all the time to keep you off my mind" saadakseni ne aaveet pysymään poissa.
Aaveet ovat jättäneet arvet ja just siks mä toivoisin et sä oisit siinä.
Valmiina vielä seisoo mun vierellä kun mua ahdistaa.
Silloinkin kun työnnän sut pois ja vaivun siihen synkkään tilaan.
Mä oon ihminen joka tarvii välillä tilansa, mutta myös ihminen joka kaipaa sen toisen siihen.
En vaa osaa enää haalia sitä läheisyyttä viereen. Vaatia sua siihen. Mä nautin kuitenkin aina kun sä jäät siihen mun viereen.
En oo ennen vaa kokenut sitä niin paljon. Läheisyyttä nimittäin.
Kun sä vaa ymmärrät et mä en tahdo uutta haavaa sydämeeni.
Se on jo kestänyt tarpeeksi monta osumaa.
Still I miss u.
1/12/2015
Pure
Aitoa elämää.
Läheisyyttä ja olemista.
Täyttä kiirettä.
Läheisyyttä ja olemista.
Työntekoa ja ystäviä.
Tää vuosi on täysin uusi mahdollisuus olla uusi.
Love me like you do.
Touch me like you do.
Never let go.
What are you waiting for?
1/06/2015
Hymy ei tapa ketään
Uusi aika, uudet tavoitteet.
Uusi minä.
Taas kerran on kuuluisaan ja tuttuun tapaan julistaa kaikki elämäntapamuutokset seinälle.
Mutta tänään minä olen päättänyt, että kropan muokkauksen sijaan keskitän voimavaroja siihen mitä minä olen ja miten minä rakennun.
Pitkästä aikaa joku on saanut mut hymyilemään, elämään ja tuntemaan.
Se tuntuu aika vaikealta, pitkästä aikaa elää sydämellä. Niin paljon uusia fiiliksiä, niin paljon uusia pelkoja.
Ennen minun piti lähteä paikkakunnalta toiselle onnea etsimään, mutta kun vihdoin lopetti etsimisen.
Niin se löytyi kulman takaa.
Kaikkea pahaa on saanut tapahtua, mutta niin paljon hyvää sen rinnalla et julistettakoon tää tasapeliks ja alotan kaiken puhtaalta pöydältä.
Elämään ei tarvi hirveen paljoo enempää ku joku juomaa aamukahvi, pyytää illalla pesee hampaita ja löhöömää vieree sinkkuelämää toljottamaan. Se on aika sweet life se.
Silti tää aika on myös mua itseäni varten. Et opin ymmärtää taas mitä mä oon ja millanen mä oon.
Uusi aika, uusi elämä.
Uusi minä.
Taas kerran on kuuluisaan ja tuttuun tapaan julistaa kaikki elämäntapamuutokset seinälle.
Mutta tänään minä olen päättänyt, että kropan muokkauksen sijaan keskitän voimavaroja siihen mitä minä olen ja miten minä rakennun.
Pitkästä aikaa joku on saanut mut hymyilemään, elämään ja tuntemaan.
Se tuntuu aika vaikealta, pitkästä aikaa elää sydämellä. Niin paljon uusia fiiliksiä, niin paljon uusia pelkoja.
Ennen minun piti lähteä paikkakunnalta toiselle onnea etsimään, mutta kun vihdoin lopetti etsimisen.
Niin se löytyi kulman takaa.
Kaikkea pahaa on saanut tapahtua, mutta niin paljon hyvää sen rinnalla et julistettakoon tää tasapeliks ja alotan kaiken puhtaalta pöydältä.
Elämään ei tarvi hirveen paljoo enempää ku joku juomaa aamukahvi, pyytää illalla pesee hampaita ja löhöömää vieree sinkkuelämää toljottamaan. Se on aika sweet life se.
Silti tää aika on myös mua itseäni varten. Et opin ymmärtää taas mitä mä oon ja millanen mä oon.
Uusi aika, uusi elämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)