Älä pysähdy liikaa, niele kaipaus kuin sotilas

Lähteminen tuntuu taas vaikeammalta kuin edellinen.

Tuntuu, että niin moni asia jää kesken taas kun lähtee - tuntuu kuin olisi epäonnistunut

Olisi niin monta asiaa jonka tahtoisi tehdä tässä muutaman päivän aikana jotka täällä kotona on.

Tekee mieli pitää kädestä, suudella, halata tiukasti, puhua, juhlia, hymyillä. Tuntea niin monta eri asiaa.
Tavata ja tutustua.

Kaipaan kosketusta niin paljon. Tää on vaikeaa, mutta varmasti taistelun arvoista.

Sillä matka ilman kiviä olisi liian helppo kulkea. Päämäärän eteen on nähtävä vaivaa.

Oon maannut lattialla, miettinyt miten tää elämä tulisi mennä

Armeijan alettua oon oppinut arvostamaan enemmän ihmisiä, enemmän läheisyyttä, enemmän tukiverkostoa ja lähimmäisiä.

Ennen koti ja vanhemmat elivät silleen ettei niitä pakosti viikkoon reissatessa miettinyt, nyt tuolla vihreissä palvelukseen astuneena on tuntunut ihanalta istua linja-autoon ja päästä kotiin hetkeksi kasaamaan omaa arkea.

On totta, että kun armeija alkaa niin ei ole paljoa muuta puhuttavaa.  Tosin nytkin on muuta kirjoitettavaa. Harvemmin puhun teille mitä oikeasti elämässäni menee, oon pysynyt suhtkoht aina samalla linjauksella; ajatuksia ja tuntemuksia. Onhan tääkin teksti sitä mut kyl tää mun elämää konkretisoi aika paljo. 

Kirjottelen täältä Turusta, eilen alkoi loma ja hyppäsin ensimmäiseen bussiin. Matkustin tänne viettämään viikonloppuvapaatani. Tuntuu ihanalta vain olla, kuunnella musiikkia, istua(ja istua lämpöisessä kun koko viikko oltu pakkasessa) ja vain nauttia. Ei ole kiire, ei kiire niin mihkään.

Tää viikko on ollu jotenkin niin hektistä, ollaa syöty vaan ulkona pakkasessa, yövytty -20 asteessa teltassa. Ryömitty lumihangessa ymsyms. Siksi onkin ihana päästä viikonlopuksi rauhoittumaan ja olemaan. 

Mihin tämä teksti pyrkii sitten. Pyrin muistuttamaan arvostuksesta. Arvosta aikaa, arvosta niitä hetkiä niiden lähellä, jotka siinä ovat. Älä ikinä pidä mitään hetkeä vain ohimenevänä ajatuksena. Silloin kun päästää menemään ja antaa toisen vain kadota horisonttiin niin tajuaa kuinka paljon päästää menemään. Tajuaa kuinka paljon välittää, kuinka paljon kaipaa. Kuinka riippuvainen toisesta on.

Nyt ei tarvi kaivata hetkeen mitään. On ihan hyvä olla. Tottakai en oo viel puoliksikaan niin ehjä kun pitäs olla, mutta en sano et kaikki ois ihan huonostikaan. Armeija verottaa, mutta se on vaa loppujen lopuksi pieni hetki elämästä. Sen jälkeen oma elämä palaa täysivaltaisesti raiteilleen. Voi keskittyä vihdoin siihen kaikkeen mikä vuodeksi on jäänyt. Ja fakta on se, että ne joita kiinnostaa ovat tulleet jäädäkseen.

Arvostus on kuin auringonnousu, sitä kaipaa joka kerta kun tulee pimeää.

2014 - tavoitteiden vuosi

Elämää puhuttaessa, varsinkin tätä vuotta katsoessa alkaa uusien tulien aika.
Alkaa minän jälleenrakennus. Alkaa oppiminen, oppiminen itsestään.

Tulee oppia tuntemaan, oppia näkemään sydämellä, oppia ihastumaan ja olemaan.
Oppia olemaan onnellinen

On aika etsiä ympärille ihmisiä, jotka ovat jäädäkseen, pidettävä kiinni niistä rakkaista jotka rakastavat.
On opittava ettei ihmiset, jotka solvaavat, yrittävät tuhota minut ole oikeasti minkään veroisia.
On opittava unohtaa ja jättää taakseen ihmiset joista ei välitä.

On opittava arvostamaan. Arvostamaan niitä pieniä asioita, pieniä hetkiä, pieniä lupauksia.
Arvostamaan kauneutta; ihmisissä ja luonnossa.

Opittava arvostamaan itseään.

On löydettävä tasapaino, jätettävä stressi taakse.
Tasapainottaa elämän hauskanpito ja työ.
Arki ja vapaa.

Opittava olemaan vahva sekä henkisesti että fyysisesti.

Hymyilemään, se on opittava.
Opittava löytämään se hymy.

Opittava tuntemaan omat tunteensa aivan uudestaan.
On otettava vihdoin askeleet itsensä kanssa.

Ja pitää oppia pysähtymään.
Rauhoittua ja jatkaa.

Oppia, ettei elämä ole minuutissa ohi.
Siinä on paljon nähtävää.

On aika aloittaa uusi elämä, uusin tarinoin.

Sä matkaat sotatantereelle, kädessäs pelkkää multaa

Lähtö pelottaa minua,

pärjääminen,

jaksaminen.

Army calls me!

Sanon vaa et waka waka, palaillaa parin viikon päästä :O

Hiukset sano et nips ja naps!