Ehkä se onkin niin.

Ehkä se on niin,
ehkä astumme uudelle sivulle.
Harmi vaan, että poltin kirjan.

Ja pikkunen, alotetaan alusta.
Kansitekstistä loppukuviin. :)

Sillä miksi katsella repeämiä, musteen levittämiä sivuja?

Miksei vaan tehtäis taas alun tapasta.

Come on, come on,

Miksi nyt tuntuu, että väliimme muodostuu railo,
sekä lähestyminen on taas kaksi kertaa vaikeampaa.
Emme puhu niinkuin ennen,
vaan olemme mykkiä.

Näemme molemmat toisemme,
mutta katseemme kiertää etäisesti

ja se siirtyy kokoajan kauemmas.

Miksi se on niin vaikeaa?

¨

Tuntuu, että kaikki mikä on sanottu, on nyt sanottu.
Vailla taka-ajatuksia.

Kerrankin me emme välitä.

?

Hän säilyy ajatuksissa,
sillä hän tekee itsestään niin kovin eläväisen

hän on minulle todella tärkeä,
vaikka en sitä osaa kertoa.

Hän on tärkeä,
vaikka hän sanottaisi monikossa.

Lost

Ehkä ensi kertaa, olemme astuneet todella niihin eri juniin,
ilman meno-paluuta.

Maybe left outside alone..

Miksi ympärillä ihmiset jäävät, mutta katoavat henkisesti?
Miksi mä pelkään, että palaan takavuosien painajaisiin.
Tiedän, että he ovat edelleen ympärilläni, mutta lopulta he puhuvat monesta muusta asiasta, eikä kukaan ole kysynyt enään minulta. Olen kuunnellut monet tarinat ihastuksista, neuvonut ja auttanut, vaikka en osaisi.
Silti askel askeleelta jään heidän jälkeen, sillä heillä on monesti tähdellisempää tekemistä.

Kiedon käteni itseni ympärilleni, sillä se on ainoa lohtu jonka saan,
en halua kuulostaa epätoivoiselta, enkä sitä lausetta painottaa.





Mut nyt askel askeleelta, tuntuu etäisemmältä,
enkä löydä samoja sanoja
kuin ennen.
Nyt varon laukomasta vääriä kommentteja,
ja varaudun perumaan tapahtumia.
Nyt varaudun olemaan yksin,
niinkuin ennenvanhaa.

Lapsuus?

Muistatteko sen, kun oltii pienempii, ja kun ei ollu kuin ongelmana jälki-istunnot ja koulukiusaus.
Nyt meillä on suhteet ja uran luominen. Miten siinä sitten enää kestää..

Tahdon taas pieneksi.

Ennen rosvo ja poliisi oli vain leikki kavereiden kesken, nyt sitä leikitään poliisien kanssa.
Ennen synttärit oli tuolileikkejä ja kakkua, nyt se on tupakkaa ja alkoholia..

Missä se lapsuus meni mulla ohi?

Ehkä kaikkia ei..

Ehkä kaikkia ei ole tarkoitettu rakastumaan ja löytämään ketään.
Okei oon niin nuori viel et kyl ois aikaa, mut ees hetkeksi se läheisyys tuntuis hyvältä.

Mut oon todennu, se on täyn turhaa sotkua, sillä en mä saa aikaseksi rakkautta, ja mun sydän on ontto ja sen kuori vahva.
Silti oon vaan niin kateellinen kaikille, koska itsellä ei ole sitä.
Eikä ne kestä mulla, ne suhteet joissa on haleja, rakkautta
ehkä mä vaan oon tuomittu tähän.

Ette usko, antaisin mitä vaan edes päivästä jonkun kanssa. Oon niin suunnattoman täynnä mustasukkaisuuden ja kateuden sekotelmaa kun ei mul oo ketään niiku niil jotka keikaroi käsikynkässä..
Ehkä joskus minäkin opin.

It's new start, new beginning.

Joku on saattanut huomata muutaman blogini kadonneen, johtuen minusta. Ärsytyksestä ja sekasotkublogeista päätin sitten poistaa ne kokonaan.

Nyt olen järkeillyt uuden, mutta se on aika alussa;
kaipaan teitä lukijoita edelleen seuraamaan tätä,
mutt myös sitä.

http://earthunderasteroid.blogspot.com/