Ajatusten kiertokulku.

Jotkut aamut tuovat eteeni ajatukset,
joita olen karttanut ja asiat joita olen yrittänyt paeta.
Ne mietteet joita olen juossut pakoon pimeässä, sulkenut ikuisesti pois.
Menetykset palaavat, muistot eläväytyvät, musiikkina toimii haikeus,suru,menetys.
Kuvaa aamuni maailmaa ja ehkä se johtuu minun stressistäni, opiskelusta, kaverisuhteiden ylläpidosta.

Haikeat ajat - ajat jotka meriin hukuttaisin.

Kyllä me muistot tarvitaan, se karaisee, se pitää meidät vireinä. Ikävä painaa helposti kyyneleet silmäkulmiin ja pistää itkemään. Menetykset pakottaa sydäntä, sattuu, ahdistaa eikä edes tiedä mihin juosta.

Silloin väkisinkin tulee hetken edes mietittyä, mitä kun se kaikki on ohi. Miten käy, miten täällä olijoille käy. Kuinka se vaikuttaa.. Kuinka löytää tie pimeästä valoon. Tiedottomana, eksyy, eikä löydä vaihtoehtoja, se tuntuu vaikealta. Tuntuu, että törmää tiensä lopussa umpikujaan.

Valinnat tuntuvat niin vaikeilta. Kuinka koskaan valitsisin oikein.

On vain yritettävä hammasta purren, löytää oma paikkansa
ja avattava uusia väyliä maailmassa.